Disneyland Pariisi, lokakuu 2023, neljäs päivä

Heräsin neljänteen ja viimeiseen Disney-päivääni seitsemän aikaan. Olin onnistunut reissun aikana varaamaan DLP sovelluksesta viimeiselle aamulle hahmoaamupalan puistosta klo 8:15 kattaukseen, joten aamulla ei ollut aikaa jäädä makoilemaan sänkyyn jos meinasi ehtiä Mikki Hiiren kanssa aamupalalle. Pomppasin ylös sängystä, pakkasin viimeiset tavarani reppuun ja osan vielä kangaskassiin päivän ajaksi. Hotellilla on ilmainen säilytysmatkatavaroille puistopäivän ajaksi mutta kannoin tavaroitani mukanani koko päivän. Reppu oli jo tullut aika täyteen ja painavaksi vaikka isoja ostoksia en ollutkaan tehnyt. 

Päivä valkeni harmaana ja sumuisena, pientä tihkua sateli. Suunnistin hotellihuoneesta oikoreittiä Villagen turvatarkastukseen heti kahdeksaksi kun Village aukesi ja siitä pikakävelyllä puiston portille odottamaan sisäänpääsyä puistoon. Portit aukeaa hieman ennen ensimmäistä kattausaikaa että aamiaisvieraat ehtivät kävellä rauhassa ravintolaan koska se ei ole ihan heti porttien vieressä. Pääsin puistonporteilla jonoon ensimmäisenä mutta viereisestä portista joku toinen ehti sisälle ennen mua, joten en todistettavasti ihan ensimmäinen asiakas ollut puistossa sinä päivänä mutta toisena. 

Kävelin ensimmäisenä linnan aukiolle ottamaan kuvia tyhjästä linnasta ja itsestäni. Rohkenin pyytää yksiltä pojilta jos he voisivat ottaa Polaroid-kameralla kuvan minusta ja linnasta. Lupasin ottaa kuvat myös heille kameralla koska mulla oli vielä kamerassa jäljellä mustavalkofilmiä. Harmi vaan ettei mun omasta kuvastani tullut kovin hyvä, joten toivottavasti poikien kuvat onnistui vähän paremmin. Asetuttiin peräkkäin jonoon ravintolan ovelle ja saatiin poikien kanssa vielä vierekkäiset pöydätkin ruokailun ajaksi. Otin kuvia myös järkkärikameralla, mutta olis varmaan siinä aamusilmillä pitänyt vähän säätää kameran valotuksia enemmän koska jokainen kuva on aika tumma, ja itellä ei oo tällä hetkellä kuvankäsittelyohjelmaa jolla niitä muokata, joten mennään näillä kunnes tulee seuraava mahdollisuus kuvata linnaa aamulla.

Hahmoaamupalan hinta oli aikuiselta 50€, mikä on kieltämättä kyllä aika kova hinta aamupalasta. Aamiaisella on tarjolla samoja ruokia mitä on Disney-hotellien aamupalalla, jonka saat puolet halvemmalla, helmikuussa 2023 maksoin 24€ hotellin aamupalasta paikan päällä ostettuna, mutta hotellin aamupalalla ei siis ole näitä hahmoja, joten sen takia tämä on kalliimpi. Kovimmat puistofanit varaa tämän ensimmäisen kattausajan vain sen takia, että saisivat kuvan itsestään tyhjän linnan edessä koska ne muutamat minuutit ennen kattausajan alkua on käytännössä ainoat kun siihen on mahdollisuus sillä muina aikoina linnan edusta on täynnä ihmisiä. Myönnän, tämä oli myös mun takaa-ajatus tälläkin reissulla!

Aamiaisella oli samat hahmot kuin helmikuussakin, joten uusia hahmoja en tavannut tällä kertaa. Eikä Mikki Hiiri ollut nytkään aamupalalla mikä on vähän harmi mutta hänellä on edustustehtäviä samaan aikaan muualla puistossa. Käytin kuvaamisessa järkkärikameran sarjakuvatoimintoa ja rajasin kuvat just siltä etäisyydeltä mihin oma käsivarsi antoi mittaa, eli ei kovin kauaksi. Osassa kuvassa saattois siis olla mielenkiintoinen tarkennuspiste mutta en viitsinyt vaivata viereisen pöydän poikia ottamaan kuvia minusta kun olin yksin. Joten suosittelen näitä hahmoruokailuja kaverin kanssa tai sitten vaan rohkeasti kysymään jokaisen hahmon kohdalla viereisestä pöydästä jotain kuvaamaan. Kapteeni Koukku ohitti törkeästi mun pöydän enkä päässyt hänen kanssaan tällä kertaa yhteiskuvaan mutta sain silti hänestä jonkun kuvan napattua muistoksi.

Söin aamupalalla taas varmaan 5 sämpylää koska ne on niin hyviä. Mun taktiikkana on, että aamupalalla syödään koko rahan edestä ettei tarvitse heti olla syömässä lounasta. Tämä aamupala on sen verran arvokas että tuli istuttua vähän pidempään ja syötyä tavallista enemmän mitä aamuisin normaalisti kotona. Puuroa tältä aamupalalta ei saa ja se vähän harmittaa, mutta lähes tulkoon kaikkea muuta onkin sitten valikoimassa ja vapaasti haettavissa lisää useammankin kerran. Aamulla on useampi kattausaika peräkkäin, joten ihan älyttömän kauaa täällä ei kuitenkaan ole aikaa istua kun seuraavat jo tulevat ja sama hahmorumba (nimikirjoitukset ja yhteiskuvat) alkaa uudelleen. Aikamoinen rutistus tämä on työntekijöillekin vetää joka aamu pari settiä näitä läpi!

Frontieslandin Halloween koriste

Kuvauskehys ravintolan luona

Sano muikku!

Aamiaisen jälkeen lähdin kiertelemään puistoa. Tärkeimpänä ajatuksena oli vielä ehtiä viimeisenä päivänä Tikun ja Takun luo ennen kuin pitäisi palata kotiin. Heidän tapaamisaikansa alkoi kuitenkin vasta vähän myöhemmin, enkä viitsinyt mennä paikalle jonottamaan lähes kahdeksi tunniksi tapaamisen alkua joten ehdin rauhassa kiertää puistoa ja ottaa parit kuvat Cowboy Cookoutin luota bongaamistani kuvauskehyksistä. Kokeilin myös kameran itselaukaisutoimintaa ja niimpä sitten tyhjässä puiston osassa asettelin kameran pöydälle jotenkin sinne päin osoittamaan ja kipitin paikalleni kehyksiin ja toivoin ehtiväni asetetussa ajassa ja tarkennus olisi edes jotenkin siedettävä. En uskaltaisi jättää mun kameraa tuolla normaalisti mihinkään pöydälle itselaukaukselle hetkeksikään mutta tuolla osassa puistoa ei sinä hetkenä ollut yhtään ristin sielua mun lisäksi. Aika jännä kokemus kyllä olla jossain päin noin isoa ja vilkasta puistoa kun yleensä siellä on joka paikassa ihmisiä ja väkeä ja nyt sain kulkea tuola osassa puistoa yksin. Toki tuo on sellainen osa, ettei sielä ole mitään laitetta vaan ravintola, teatteri sekä junapysäkki, jolla ei puistoa kiertävä juna tainnut reissun aikana edes pysähtyä, joten ihmiset eivät sielä muutenkaan parveile kauheasti.

Älä jätä Mikki roikkuun!

<3 

Aamulla ei ollut oikein semmoinen olo että olisin halunnut mennä käymään jossain laitteessa, joten siinä kierrellessäni päätin ensin mennä tapaamaan Mikki Hiirtä hänen talolleen koska siellä oli kohta tapaamiset alkamassa. Olin talon edessä jonossa noin 20 minuuttia ennen aukeamista ja vaikka jono ei siinä vaiheessa näyttänyt olevan pitkä niin ovien avaamisen jälkeen jouduin kyllä odottelemaan kauan sisällä koska ennen minua olevat seurueet olivat isoja ja sivusta tuli koko ajan muita seurueita priority-passilla ohi. Kun sitten vihdoin pääsin Mikkiä tapaamaan, ei itse tapaaminen edes kestänyt kauan kun kerta olin yksin. Muutamat kuvat ja sitten teinkin jo tilaa seuraavalle. Photopass-kuvaaja otti tapaamisesta kuvat kortilleni, joten pääsin niitä myöhemmin sieltä katsomaan. Koska itse tapaaminen oli niin lyhyt, niin siinä kyllä mietin, että onko tuossa yksin jonottamisessa edes järkeä. Isommalla porukalla tuo tapaaminenkin kestäisi kauemmin ja moni ottaakin monta kuvaa Mikin kanssa erilaisilla kokoonpanoilla, joten heille ehkä jonottaminen on enemmän vaivan arvoista. Photopass-kuvissa minulla oli lähes kaikissa silmät kiinni, joten vähän harmittaa tämä tapaaminen etten saanut kunnollisia kuvia muistoksi. Onneksi edelliseltä reissulta on kuitenkin hyvät kuvat, joten selviän asian kanssa.

Tiku <3

Taku halusi lähikuvaan!

Taku istui penkillä istuneen tytön viereen. Olen vain tuhannen pähkinän verran kateellinen!

Taku palaamassa tauolta työn touhuun

Tapaamisen jälkeen suuntasin Tikun ja Takun jonoon. Se ei ollut kovin pitkä mutta kyllä siinäkin taas oma aikansa meni kun odotin omaa vuoroani tapaamiseen. Jonottamisen aikana pojat kävivät lyhyellä tauolla ja sain heistä aika hauskoja kuvia ohi kävellessään. 

Valmistautumassa poikien tapaamiseen!

Taku ja Tiku

Polaroid-kuvan ottoa

Taku peittää paidastani Tikun kuvan!

Pelottava poseeraus!

Paras hali ikinä!

Kun lopulta oli minun vuoroni, oli tapaaminen aika kaaosmainen mutta niin ihana ja se kesti pitempään kuin muut hahmotapaamiseni koskaan. Aluksi otettiin poikien kanssa polaroid-kameralla yhteiskuva ja taas mun Minni-korvat lähtivät toisen matkaan heti alkumetreillä! Pojat olivat vähän pettyneitä kun kuva ei tullutkaan heti näkyviin mutta sitten he huomasivat t-paitani jossa on heidän kuvansa ja siitä heille vasta riemu repesi! Vuorotellen peiteltiin toisen kuvaa paidasta että oma kuva vain näkyisi. Oon niin super onnellinen että photopass-kuvaaja otti näistä hetkistä kuvia kun ei mulla ollut kaveria mukana kuvaamaan tapaamista. Otettiin myös muutama samanlainen poserauskuva mitä ensimmäisen päivän tapaamisellakin. Olin jo lähdössä pois ja antamassa muille tilaa tapaamiseen kun lopuksi photopass-kuvaaja vielä muistutti polaroid-kuvasta ja katsottiin sitä poikien kanssa. Olin jo siinä härdellissä unohtanut koko kuvan! Tämä oli niin paras tapaaminen ikinä ja tuun varmasti tämän muistamaan aina.

Polaroid-kuva tapaamisesta

Ihan häkeltyneenä tästä kaikesta ja maailman onnellisempana olentona lähdin tästä tapaamisesta haahuilemaan puistoa eteenpäin. Olin somesta nähnyt jonkun päivityksen että Aku saattaisi olla paikassa jossa viime reissulla näin Tikun ja Takun ja kävinkin siellä mutta ei siellä ketään näkynyt. Niimpä istuin penkille päivittämään instaa heti Tiku ja Taku tapaamisesta, järjestämään reppuani ja ajatuksiani Tikun ja Takun jäljiltä. Penkkini oli Indiana Jones-vuoristoradan sisäänkäynnin lähellä, laite oli ollut suljettuna pitemmän aikaa ja edellispäivinä Dave oli asiaa harmitellut koska olisi halunnut käydä laitteessa. Castmember seisoi siinä lähelläni ja käännytteli ihmisiä ja kertoi heille että iltapäivällä todennäköisesti avataan laite. Että niin lähellä oli toteutua Daven toive päästä laitteeseen että yhdestä päivästä jäi kiinni! Ite oon käynyt kyseisessä laitteessa meidän ekalla reissulla 2017 ja laite yllätti menemällä yhtäkkiä pääalaspäin, ajateltiin et kiva pikku vuoristorata-ajelu tähän kohtaan mutta se heittikin ympäri, joten ihan kiva olisi ollut päästä kyllä taas kokemaan tuo laite.

Tästä lähdettyäni kävin nappaamassa pari kuvaa Stichistä joka oli linnan aukion reunalla olevalla tapaamispaikalla. En mennyt jonoon koska jono oli tosi pitkä ja taisi olla juuri sulkeutumassa kun kello alkoi olla jo iltapäivän puolella. Nappasin pari kuvaa vain sivusta niin ettei muita ihmisiä näkyisi että saisin tänne blogiin kuvan muistoksi. En itse niin piittaa Stichistä, oon katsonut varmaan vain sen ensimmäisen elokuvan mutta ranskalaiset ilmeisesti rakastaa sitä koska hän on lähes aina puistossa tavattavissa ja useampaakin myyntituotetta hänen kuvallaan löytyy puiston myymälöistä. Tarvisi varmaan sivistää itseään katsomalla ne elokuvat. Taustalla oli kiva halloween somiste, mutta en tietenkään ollut tajunnut napata kuvaa niin että se olisi näkynyt kuvassa kunnolla. Tää paikka oli illalla Stichin tapaamisen jälkeen vapaasti käytettävissä, eli tästä oli siirretty köysiaidat ja varjot sivuun. Näinkin jonain iltana kun porukka oli kuvaamassa toisiaan tuossa lavasteessa, joten jos haluut ottaa kivoja kuvia niin kannattaa hyödyntää näitä hahmojen tapaamispaikkojen lavasteita silloin kun hahmot ei oo enää paikalla.

Disneyland hotel

Yritin varjostaa aurinkoa Minni-korvilla, siksi ne on ihan otsalla

hotellin edustalla oleva suihkulähde

Disneyland Hotel, ei edes koko komeudessaan koska ei mahtunut kuvaan kokonaan kerralla

Kello alkoi olla sen verran paljon että bussin lähtöön oli enää muutama tunti joten lähdin kävelemään hotellille päin koska hyppäsin bussin kyytiin sieltä. Todennäköisesti olisin voinut hypätä myös Disneyland hotellin pysäkiltä mutta kävelin vielä omalle hotellilleni. Muutaman kuvan nappasin itsestäni Disneyland hotellin edessä ja samalla viestittelin kotiin että täällä on kirkasta ja yritin pitää Minni-korvia aurinkovarjona. Ne ei oikein ollut kovin kätevät siihen tehtävään koska valuivat koko ajan alemmas ja tippuivat jatkuvasti. Mulla oli sen verran aikaa että ehdin kipaista Villagessa vielä World of Disneyssä ostamassa viimeiset tuliaiset. Mitään isoa en pystynyt ostamaan koska reppuni oli jo lähes ammuttuna täyteen. Mukaan lähti joulukoriste, kaksi avain/pinssinauhaa, pinssi sekä Tiku ja Taku-kangasmerkki. Tuon kangasmerkin osalta mulla olisi suunnitelmissa kutoa villatakki johon tuon merkin sitten laittaisin mutta tällä hetkellä se on edelleen suunnitteluasteella ja ToDo-listan hännillä, tulee siis varmasti hyvä kun on näin kauan jo suunniteltu!

Toimii vähän huonosti aurinkolippana!

Kipaisin vielä Lego Storessa ostamassa kotiin tuliaiseksi miehelle (lue: itselleni) legokukkia. Paketti ei ollu kovin iso mutta jouduin avaamaan sen että sain paketin sisällä olevat pussit sullottua repun sisälle jääneisiin pieniin koloihin että sain kaiken mahtumaan ja vetoketjut kiinni. Hotellilla ehdin käydä vielä vessassa ja istua hetken aurinkoterassilla ennen kuin piti siirryin hotellin etupuolella olevalle Magical Shuttlen bussipysäkille. Bussi ei ollut kovinkaan täynnä, joten tilaa oli ihan mukavasti istua ja körötellä lentokentälle. Charles de Gaullen kentällä Disneybussi jättää samaan paikkaan mistä muutamaa päivää aikaisemmin lähtikin, joten tiedossa oli taas pitkä kävely läpi terminaalin kohti turvatarkastusta. Koska mulla ei ollut mukana matkalaukkua mun ei tarvinnut kävellä ihan kokonaan toiseen päähän terminaalirakennusta, mistä siis löytyy Finnairin lentojen bag drop-sijaitsee, vaan sain jo hieman ennen sitä nousta portaat ylös toiseen kerrokseen ja turvatarkastukseen. Matka on oikeesti tosi pitkä, niin kannattaa varata siihen reilusti aikaa että ehtii viedä laukut bag dropiin, mulla meni tälläkin kertaa matkaan varmasti se vartti ja jos mukana on pienempiä matkalaisia ja raahattavia laukkuja niin varaa enemmän aikaa.

Tarkastus meni tällä kertaa ihan sujuvasti, mun reppu ohjattiin läpivalaisun jälkeen vielä toiselle linjalla mutta sain sen takaisin itselleni ilman että sitä edes avattiin tai mitään kyseltiin. En tiedä punnitsivatko sen vielä ja tarkistivat onko sallittujen painojen rajoissa vai mikä oli homman nimi mutta onneksi ei tarvinnut kommunikoida virkailijoiden kanssa koska en ehkä olis siitä selvinnyt mun kielitaitoni kanssa. Reppu kyllä painoi sen verran paljon, etten oo ihan varma olinko jo tuplannut sallitun 8kg matkustamoon otettavan käsimatkatavaran painorajat, hups!

Turvatarkastuksen jälkeen kävin hakemassa kahvilasta itselleni pitaleivän ja myymälästä juomista. Söin siinä lentoa odotellessa. Olin tehnyt itselleni lennolle check in jo heti sen auettua edellispäivänä ja valinnut siinä paikkani ilmaisten paikkojen joukosta mutta huomasin siinä syödessäni että mun paikkaa koneessa olikin vaihdettu. Niinpä sitten sain vielä lähtöportilla paperilipukkeen missä oli tämä uusi paikka merkittynä. Tämän paikan vaihdon takia istuin lennolla keskipenkillä tuijottaen koko matkan bisnesluokkaa ja tavallisia pulliaisia erottavaa verhoa. Olin valinnut ikkunapaikan aikaisemmin, joten kyllä ärsytti kun ei voinut katsella ikkunasta ulos. Lento Helsinkiin meni hyvin, nukuin suurimman osan lennosta koska aikaiset aamut ja myöhäiset nukkumaan menot oli tuottanut vähän univelkaa. Vähän ennen laskeutumista kaivelin edessä olevan penkin alta mun limsapulloa repun sivutaskusta ja huomasin, että pullon korkki oli vuotanut ja kastellut mun repun toisen sivun ja selkäosan sekä koneen lattian. Että kiitos vaan niille neropateille jotka keksi että kaikissa pulloissa pitää olla typerä irtoamaton korkki joita ei saa kunnolla paikoilleen ja kiinni, vaan ne menee helposti väärille urille kun yrität sulkea ja sitten käy näin! 

Koneesta noustessa meinasin laittaa repun selkääni mutta repun selkäosakin oli ihan märkä niin jouduin kantaa repun käsissäni ulos koneesta ja koko matkan saapumisportilta jatkolennon portille joka tietysti sijaitsi kirjaimellisesti ihan toisessa päässä Helsinki-Vantaan terminaalia, portti taisi olla numero 6 ja kaikki sitä pienemmät portit lähtivät samasta odotusaulasta. Saapumisporttikin taisi olla viimeinen mahdollinen mikä Schengen-maiden porteista oli käytössä, tai siltä se kävely ainakin tuntui. Voin kertoa että oli ihan turha käsitreeni kantaa reppua sylissä koko sen matkan ja olisin mieluummin ottanut kuivan repun ja kantanut sitä selässäni mutta en viitsinyt kastella paidan/takin selkämystä. Mulla oli noin tunti vaihtoaikaa ennen jatkolentoa ja Vaasan lennon lähtöportille ehdin painavasta kuormastani huolimatta kuitenkin ihan hyvissä ajoin ja jäi aikaa vielä odotteluunkin ja yritykselle kuivata vessassa repun selkämystä.

Vaasan lento kestää alle tunnin ja se menikin todella nopeasti. Silmät kun ummisti niin ihan hetken kuluttua oltiinkin jo laskeutumassa kentälle. Vaasan päässä ei tarvinnut tietenkään jäädä odottelemaan matkatavaroita vaan sain kävellä suoraan ulos autoon jossa mieheni odotti minua ja lähdettiin ajamaan kohti kotia ja omaa sänkyä.

Oon kirjoitellut tätä postausta pitemmän aikaa, aloittanut reissun jälkeen mutta nyt vasta viimmeistellyt tämän ja reissusta on kulunut jo kohta 9kk. Mieli tekisi jo lähteä seuraavalle Disney-reissulle. Oon vähän mieheltä salaa ja julki käynyt katsomassa reissujen hintoja ja lentoja koko tämän ajan enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Mulla on ollut töissä pitkään tosi raskasta ja yritän perustella miehelleni, että sen takia ansaitsisin uuden reissun. Mun mielestä paras lähtöpäivä reissulle olisi aina kyseinen päivä, tai vähintäänkin seuraava päivä kun sitä hänelle ehdotan. En tiedän oonko saanut häntä vakuutettua yhtään asiasta. Hänen mielestä paikka alkaa olla jo aika nähty mutta mä oon tietysti eri mieltä. En oo käynyt vielä kertaakaan siellä esim. huhtikuussa, toukokuussa, kesäkuussa, heinäkuussa, elokuussa, syyskuussa tai joulukuussa! Joten siinähän on jo aika monta hyvää syytä vielä käydä uudelleen ;) Meillä on suunnitelmissa vuodelle 2025 reissu Pariisiin ja siihen samaan reissuun yritän saada ympättyä myös Disney-reissun pariksi yöksi reissun loppupuolelle. Mutta sitä ennen haaveilen aktiivisesti vielä reissusta tämän vuoden puolelle, mutta aika näyttää. Olisko sielä ruudun toisella puolella innokkaita matkakavereita?

Odotan jo kovasti että Studioiden puolelle aukeaa jossain vaiheessa Frozen-alue ja saadaan sillekin puistolle lisää kokoa ja näköä. Somesta näkemieni kuvien perusteella rakentelut etenee ihan kivasti mutta mitään aikataulua ei oo ilmoitettu että koska siellä pitäisi olla valmista. Mut jos joku on varmaan, niin se on varmaa että kun Frozen-alue sinne vihdoin joskus aukeaa niin mun suunta on Arendelle! Tällä reissulla ei loppujen lopuksi Studioiden puolella hirveästi tullut käytyä vaikka sielläkin on paljon nähtävää ja koettavaa, laitteita ja esityksiä vaan tuntuu että suurin osa ajasta tuli pyörittyä Disneylandin puolella. Suosittelen ehdottomasti kaikille Studioiden puolelta löytyviä esityksiä, ne on hienoja ja niiden aikana on hyvä lepuuttaa jalkoja kun pääsee istumaan.

Vaikka seuraavaa Disneyland reissua ei ole vielä tiedossa, ollaan miehen kanssa tällä viikolla lähdössä yhdessä kesälomareissulle. Matkakohteena on meille molemmille uusi maa ja kaupunki, joten vähän jännittää! Tein äsken meille pakkauslistan ja odottelen että lentojen Check in aukeaa huomenna. Kirjoittelen tuosta reissusta tänne blogiin myös kotiin palattuamme jollakin aikataululla.