Disneyland Parisii, helmikuu 2023, toinen päivä

Toinen reissupäiväni alkoi aikaisella heräämisellä klo 7:00. Olin laittanut herätyksen aikaisin että voin tehdä heti lähtöselvityksen seuraavan päivän lennolleni sen avauduttua. Lähtöselvityksen tekeminen on helppoa Finnairin sovelluksen kautta ja siihen ei montaa minuuttia mennyt kun olin sen tehnyt ja minulla oli paikat molemmille seuraavan päivän lennoille. Minulla oli toinen herätys klo 7:30, joten lähtöselvityksen tekemisen jälkeen olisin voinut jatkaa vielä uniani hetken aikaa mutta keskityin vain makoilemaan ja ihailemaan edellispäivänä ottamiani kuvia sekä selaamaan somea. Olin varannut minulle hotellin ja puistolippujen varauksen yhteydessä myös hahmoaamupalan puistossa sijaitsevaan ravintolaan klo 8:15 kattaukseen, joten täytyi olla ajoissa matkassa että ehdin aamupalalle. Disney Village aukeaa joka aamu klo 8:00, joten tarkoituksenani oli olla turvatarkastuspisteellä tuohon aikaan että ehdin puistoon ennen kattauksen alkua ottamaan muutaman kuvan itsestäni linnan edessä kun puisto on käytännössä tyhjä.

Disney Village ja uusittu kuumailmapallo, joka ei taaskaan ollut käytössä

Sequoia Lodge

Pakkasin kangaskassiin kameran, Minni-korvat ja pikkulaukkuni joka sisälsi kukkaron, kännykän ja passin. Näin mun ei tarvinnut turvatarkastukseen mennessä poistaa erikseen pikkulaukkua olaltani vaan sain laittaa koko kassillisen kerralla läpivalaisuun. Hetken mietin reppua, mutta ajattelin että tuo laukku olalla on kivempi hakea aamupalaa kuin kulkea reppuselässä tai jättää tavaroita vartioimatta pöytään. Tarkastuspisteellä ei ollut ruuhkaa vaan sain käytännössä kävellä sen läpi muiden perässä. Villagessa oli vielä rauhallista, Cafe Mickeyn remonttiporukka oli jo työntouhussa, mutta muuten paikka oli rauhallinen. Osa kylän putiikeista aukeaa vasta klo 11, mutta ravintolat jotka myymät aamupalaa olivat jo auki ja niihin suuntasikin muutama ihminen edeltäni. Suuntasin kulkuni Disneylandin puiston portteja kohti, etsin sieltä väylän joka on tarkoitettu hahmoaamupalalle menijöille. Kerroin väylällä seisovalle Castmemberille että mulla on paikkavaraus aamupalalle ja esitin mun MagicPassia johon oli merkitty tietty symboli sen merkiksi että olin varannut jonkun hahmoruokailun. Mitään tarkempaa varausta asiasta ei tarvinnut esittää vaan pääsin ohitse ja kulkemaan portille ja porttien läpi puistoon. Varauspaperit olin jättänyt hotellille, mutta onneksi sama tieto olisi löytynyt sähköpostista varausvahvistuksesta jos olisivat sitä vaatineet.

Pääsin puistoon sisälle vähän yli kahdeksan, joten minulla oli vielä pieni hetki aikaa ottaa muutama kuva linnan edessä. En kehdannut pyytää ketään ottamaan kuvaa minusta, joten otin taas pari selfietä ja lisäksi käytin poikkeuksellisesti kameran ajastinta muutaman kuvan ottamiseksi. Se oli ajatuksena hyvä, mutta itse kuvista ei tullut kovin kummoisia koska tarkennus oli pielessä kun en tietenkään saanut kameraa tarkennettua siihen kohtaan mihin ajastuksen käynnistettyäni singahdin. Noh, hyvä yritys ja toivottavasti seuraavalla kerralla parempi tuuri tai toivottavasti matkassa on kuvausassistentti.

Saavuttuani Plaza Garden restaurant ravintolaan, kerroin siellä nimeni että tietävät merkata minut saapuneeksi ja kuittasin ruokailun maksetuksi MagicPassilla johon oli syötetty tieto etukäteen hotellivarauksen yhteydessä maksetusta ruokailusta. Jäin odottelemaan että joku ohjaa minut pöytääni. Sain paikan samalta puolelta ravintolaa missä oltiin marraskuun reissulla ja pöytäni sijaitsi taas lähellä ovea josta hahmot kulkevat ravintolaan. Vieressäni oli isompi englantilainen seurue ja toisella puolella pieni perhe, mutta tästä huolimatta jokaisella oli riittävästi tilaa syödä ja liikkua hahmojen kanssa yhteiskuviin. Molemmista seurueista kyseltiin että haluanko heidän ottavat minusta kuvia hahmojen kanssa mutta en halunnut vaivata heitä joka hahmon kohdalla, joten otin hahmojen kanssa monet selfiet, sarjakuvaus-toiminnolla tietenkin. 

Aamupalalla olivat Tiikeri, Ihaa, Roope Ankka, Pinokkio, Gebetto, Pluto sekä Kapteeni Koukku. Tiikeri ehti vilahtaa niin nopeasti että hänen kanssaan en saanut yhteiskuvaa. Hahmot kiertävät ravintolassa liikkuen pöydistä toiseen ja saat kuvauttaa itsesi hahmojen kanssa. Paikalla ei oo erikseen kuvaajaa vaan sun täytyy itse ottaa kuvat joko selfienä tai joku seurueestasi kuvaa. Paikalla kiersi yksi työntekijä joka kävi välillä antamassa hahmoille aikataulutietoja koska menevät tauolle ja vaihtavat tauon jälkeen ravintolassa puolia sekä hän kävi varmistamassa pöydistä että mikäli haluat hahmoilta nimikirjoituksen, otathan nimikirjoituskirjasi valmiiksi, hahmot ovat kohta tulossa luoksesi sekä vielä lopussa että olethan tavannut jo kaikki hahmot Mikäli joku hahmo oli tapaamatta, hän kävi sanomassa hahmolle että piipahtaa vielä tuossa ja tuossa pöydässä. Tää oli tosi kiva juttu että varmistettiin että kaikki hahmot saa tavata kaikki. Itselläni ei ollut nimikirjoituskirjaa vaan minulle riitti kuvat muistoksi. Osan näistä hahmoista olen tavannut jo aikaisemmilla reissuilla mutta se ei haittaa. 

Tältä näyttäisin mikäli minulla olisi viikset!

Hahmoaamupalan tarjoiluja

Ruokatarjoilu aamupalalla on ihan perussämpylä, croisant, jugurtti, makkaralajitelma, perunoita, pekonia, munakokkelia, Mikki-vohvelia, pullaa.. Saman tyylinen aamupala on tarjolla ainakin Sequoia Lodgessa, joten täällä ei ole muuta erikoista hotellin aamupalaan nähden kuin hahmot. En hoksannut ottaa kuvia itse buffetpöydästä mutta olin lähettänyt kuvan miehelleni aamupalalautaseni sisällöstä. Tuon omenan nappasin itseasiassa laukkuuni ja söin sen vasta seuraavana päivänä. Hain myös myöhemmin toisen annoksen jossa oli lisää ananasta, sämpylää sekä perunaa, joten tyhjin vatsoin ei tarvinnut tuolta lähteä. Aamupala oli sen verran kallis että tarkoitus oli syödä hyvin että jaksaisin pitkälle iltapäivään aamupalan voimin. 

Photopass kuva Buzz Lightyearr-laitteesta

Aamupalan jälkeen kiertelin vähän puistoa ja kävin Buzz LightYear Laser Blastissa, johon oli vain 10 minuutin jono. Laite oli juuri avattu joten jonoa ei vielä ollut ehtinyt juurikaan muodostua. Sainkin kävellä jonotusalueen läpi melkein pysähtymättä muiden mukana suoraan laitteeseen asti. Kävipä jopa niinkin että kun olin kulkemassa jonotusaluetta, tulivat ja pidensivät sitä eli pääsin kiertämään pitemmän matkan kuin edelläni menevät jotka pääsivät kulkemaan lyhyempää reittiä kun Castmember tuli ja käänsi pitemmän reitin käyttöön juuri minun nenäni edestä. Ehdin siinä matkalla ottaa kuvia jonotusalueen hienosta taiteesta. Oma pistesuoritukseni laitteessa oli tällä kertaa aika surkea, tajusin vasta viimeisellä kohdalla että niin, tätä vaunua sai itse pyörittää ja vaihtaa suuntaa jotta sun on helpompi osua seinillä oleviin maalitauluihin. Ihmettelin että miksi mun vaunu ei pyöri, kunnes tajusin, että aikaisemmilla kerroilla joku miesväestä on käännellyt vaunun suuntavipua ja ohjannut vaunu pyörimistä, yleensä siihen suuntaan etten saa ammuttua ja kerättyä pisteitä heitä enempää. 

Tämän jälkeen päätin mennä tapaamaan Mikki Hiirtä kun olin niin sanotusti siinä kulmilla pyöriessäni siellä puiston suunnalla. Olin jonossa hieman ennen ovien aukaisua, ja lopulta jonotin Mikin tapaamista yhteensä reilun tunnin josta arviolta noin 20 minuuttia oli ulkona ennen kuin päästivät väen sisälle rakennukseen jonottamaan. Onneksi talon sisällä oli iso valkokangas jonne heijastettiin piirrettyjä, muuten olisin kyllä jo nukahtanut ja luovuttanut koska jonotus kesti niin kauan. Monesti näkee sovelluksesta että tänne on yli 75 minuutin jonot, joten ei olla aikaisemmin jonoteltu tapaamiseen. Välillä tuntui että jono ei liikkunut yhtään ja välillä se eteni monta metriä kun isommat ryhmät pääsivät tapaamiseen. Piirretyt oli ihan jees ajan kulua, en niistä ollut tainnut aikaisemmin yhtäkään nähdäkään. 

Mikki Hiiren talon sisällä jonotusalueen teatteri, vasemmassa laidassa näkyy hieman valkokangasta johon heijastettiin piirrettyjä

Huone jossa jonotettiin Mikki Hiirtä tapaamaan. Sermin takana Mikki Hiiri

Homma meni sillä lailla että kun olit aikasi jonottanut isommassa tilassa piirrettyjä katsoen, pääset pyöröportille jossa kysytään seurueesi kokoa ja teidät ohjataan yhteen huoneista joissa oli pienempi jono. Minun päästessä huoneeseen edessäni oli pariskunta sekä tyttöporukka jossa oli 4 henkilöä. Jono oli kulki sermin toisella puolella ja sermin takana oli Mikki Hiiri photopass-valokuvaajan kanssa. Valokuvien ottamisen jälkeen poistuit tilaan missä näet kuvasi ja voit ostaa itsellesi fyysisen version tai katsoa photopassille tallennetut kuvasi joko koneelta tai myöhemmin puhelimesta photopassin nettisivuilta. Mikäli sulla ei ole tuota maksullista Photopassia, sai kuvaajalta väliaikaisen kortin jolta kuvat voi halutessaan ostaa. Tuossa kuvatiskien kanssa samassa tilassa oli myös monitorit mistä näit useamman kuvan Mikki Hiiren tapaamisesta, joten näitä huoneita ja Mikkejä taisi olla yhtä aikaa useampi, vähän kuin joulupukkejakin.

Siinä huoneessa odotellessani ehdin kaivaa laukusta Minni korvat päähäni kuvaa varten. Olin ottanut korvat pois lounaan jälkeen koska ulkona oli sen verran kova tuuli että päässä täytyi pitää pipoa ja korvat painavat pitemmän aikaa käytettynä. Mikki oli ihana ja hän tykkäsi korvistani. En tainnut nähdä kellään puistoissa liikkuessani samanlaisia korvia kuin minulla. Olen ostanut korvani puistosta tammikuussa 2020, joten niitä ei ollut enää myynnissä puistossa.

Disney Photopass-kuvat Mikki Hiiren tapaamisesta

Mikin tapaamisen jälkeen kello oli jo yksi ja päätin lähteä käymään hotellilla hieman lepäilemässä. Olo oli hieman flunssainen, pienestäkin kävelystä tuli voimaton olo ja minulla oli vilu. Lepäilin hotellihuoneessani noin tunnin verran sängyllä untuvatakin alla kun en jaksanut ottaa juuri petattua peittoa altani pois. Ihan en tainnut nukahtaa mutta pieni lepäily teki hyvää. Olin lähtenyt matkaan niin pienellä varavaatteistolla, että minulla ei ollut lisätä kuin t-paita päälleni, joten heitin sen villatakkini alle ja palasin puistoon. Katselin puistosta mikäli olisin ostanut itselleni jonkun hupparin että olisin saanut lämpöisempää vaatetta päälleni mutta mikään tarjolla olevista malleista ei sytyttänyt niin paljon että olisin halunnut maksaa 55-65€ hupparista jota en välttämättä ihan kauheasti käyttäisi kotona.

Lepäilyn jälkeen palasin puistoon juuri sopivasti iltapäivällä ennen 30v juhlakulkueen alkamista joten sain itselleni hyvän paikan linnan edessä aukiolla keskellä sijaitsevien lavojen läheisyydestä jotta saisin paljon värikkäitä kuvia hahmoista. Olin paikalla noin 15 minuuttia ennen kulkueen alkamista ja paikalla oli jo paljon muitakin, ihan parhaat paikat olivat tietysti jo menneet, mutta olin iloinen että sain sellaisen paikan että pääsen kuvaamaan riittävän läheltä hahmoja eikä kaikkien ihmisten päät ole jatkuvasti kamerani edessä.

Olin valinnut sellaisen lavan johon Tiku ja Taku tulevat ensimmäisenä ja se sattui lopulta olemaan myös sellainen että valitsemaani paikkaan paistoi aurinko suoraan kohti kameraan, joten kuvaaminen oli haastavaa. Niimpä päätin vaihtaa kesken esityksen paikkaa toisen lavan läheisyyteen ja sopivasti pääsin kuvaamaan Tikua ja Takua lisää kun he vaihtoivat myös lavaa samaan aikaan. Nämä kuvat missä taustalla on linna, on ehdottomasti lempparikuvani tuon taustan takia. Jos jollekin on vielä epäselvää niin Tiku ja Taku ovat mun lempparihahmot, joten yritin saada niistä paljon kuvia. 

Kulkueen jälkeen kävin linnan takana sijaitsevassa heppakarusellissa (Le Carrousel de Lancelot) ajelulla kun siihen oli noin 10 minuutin jono ja palasin takaisin katsomaan päivän viimeisen 30v juhlakulkueen. Tässä päivän viimeisessä kulkueessa esiintyjät myös lakkoilivat kuten edellispäivänä, joten tässä kulkueessa ei nähty lavoilla tanssimista vaan tässä hahmot ajelivat vaunuissa vain aukiolle kiertäen aukion ympäri ja palaten samaa reittiä takaisin. Hieman ennen kulkueen alkamista tuli kuulutus, että esitystä ei voida esittää kokonaisena vaan esitetään vaihtoehtoinen versio. Lakkoilusta luin facebookin ryhmästä jossa olen mukana. Mielestäni tämäkin versio kulkueesta on katsomisen arvoinen, tässä näet hahmoja ja voit vilkutella heille. Tanssiosio on näyttävä ja vähän tietysti harmitti ettei sitä esitetty tällä kertaa. Tämä pelkkä kulkue ei ole kovin kauaa kestä, koska vaunut palaavat takaisin melkein saman tien eli ei kannata poistua välillä muualle. Katsoin tämän Main Streetin varrelta, hieman ennen kuin kulkue lähtee kiertämään lavat. Kuvaamisen kannalta paikka oli haastava koska kohdalle tullessa vaunut olivat niin lähellä ja onnistuin olemaan juuri sillä puolelle johon paistaa aurinko ja kohdalla ollessa vaunu varjostaa aurinkoa ja hahmot jäävät pimentoon, joten osa kuvista jäi pimeiksi kun kameraa ei ollut aikaa säätää. En omista tällä hetkellä kuvan käsittelyohjelmaa, joten kaikki blogissani olevat kuvat juuri sellaisena kuin ne on kamerasta tulleet ulos.

Kulkueen katsomisen jälkeen suuntasin Frontierlandiin ja kävin laiva-ajelulla Thunder Mesa Riverboat Landing kyydissä. Tämän laivan kyydissä on tullut käytyä yhtä reissua lukuun ottamatta aina vähintään kerran. Mukava lepuuttaa hetken ajatuksiaan. Vinkkinä, en suosittele menemään laivan ylimpään kerrokseen ihan torven viereen koska kuljettajan painaessa äänitorvea, sun korvat on vaarassa hajota! Ollaan joskus erehdytty seisomaan torven lähellä ja hetkeen et kuullut mitään. Tälläkin kertaa kun Disneylandia kiertävä juna tuli vastaan, veti laivan kuljettaja torvesta tervehdyksen junan kuljettajalle ja vastaavasti toisinpäin. 

Phanton Manor laivan kyydistä kuvattuna

Taustalla Phanton Manor

Taustalla laivan lähtösatama

Linseistä heijastuu Big Thunder mountain

Laiva ajelun jälkeen päädyin syömään Cowboy Cookout Barbecuessa. Ihan vielä en ehkä olisi ollut nälkäinen mutta halusin käydä juuri tuossa kyseisessä ravintolassa ja kello alkoi olla jo sen verran paljon että ravintola oli puolen tunnin sisään sulkeutumassa, joten oli pakko ajoittaa ruokailu tähän väliin. Söin listalta valmiin menu 1, joka piti sisällään Smoked Chicken with BBQ sauce, ranskalaiset ja 0,5l juoman. Hintaa tälle menulle tuli 15€. Omasta mielestäni tässä on ainakin riittävästi syötävää, nytkään en jaksanut kaikkea ja rahoilleen saa vastinetta joten suosittelen. Osa puiston ravintoloista sulkee ovensa jo klo 17:00, joten ruokailujen kanssa kannattaa sillain olla tarkkana että jos on mielessä joku tietty ravintola missä haluat puistossa ruokailla, niin tarkista sen aukioloaika sovelluksesta etukäteen ettei ovet oo lukossa kun olisit menossa syömään. Sovelluksesta ja puiston nettisivuilta löytyy kaikkien ravintoloiden menut, joten voit tarkistaa etukäteen mitä missäkin on tarjolla. 

Disney Photopass kuva Pirates of the Caribbean-laitteesta

Ruokailun jälkeen kävin Pirates of the Caribbean-laitteessa. Jonotusajaksi oli sovellukseen merkitty noin 15 minuuttia ja jännitinkin että ehdinkö laitteeseen ja sieltä pois ennen klo 17.30 alkavaa paraatia. Jonotus aika piti aika hyvin paikkaansa ja pääsinkin suunnilleen ajallani veneeseen. Pääsin veneen eturiviin ja sain kaverikseni jonkun toisen yksin matkassa olevan naisen. Ajelun jälkeen kävin lisäämässä vielä laitteessa otetun kuvan Photopassilleni. Sieltä sitten pikakävelin aikamoista vauhtia pujotellen ihmismassojen läpi katsomaan paraatia. Paraati oli juuri saavuttamassa linnan aukion kun kerkesin aukion reunalle mutta jatkoin toista Arcadya pitkin paraatin loppupäähän jostain sain itselleni vielä eturivin paikan. Paraati liikkuu sen verran hitaasti eteenpäin että kerkesin tovin odotella paikallani City Hallin edessä ennen kuin ensimmäiset vaunut tulivat näkyviin.

Tälläkin kertaa Kapteeni Koukku ja Peter Pan kävelivät muiden mukana paraatissa eivätkä olleet vaunuissaan. Myös Lohikäärme puuttui paraatista. Huomasin myös että olisi varmaan kannattanut siirtyä toiselle puolelle kulkuväylää koska nyt minulta jäi kuvaamatta tältä reissulta kaikki hahmot jotka olivat toisella puolella vaunuja kun katsoin molempina päivinä paraatit samalta puolelta katua. Näissäkin kuvissa on vähän ollut haastetta valojen ja varjojen kanssa, mutta toivottavasti näistä välittyy silti tuo paraatin iloinen tunnelma. Prinsessat oli taas haastava kuvata, joten niistä ei tälläkään kertaa oo kovin montaa kuvaa. Harmittaa kun Anna ja Elsa on varsinkin niin korkealla ettei heitä meinaa saada oikein kuvattua alaviistosta.

Paraatin jälkeen lähdin jälleen kävelemään kohti hotellia ja lepuuttelemaan jalkojani. Monella muullakin oli sama ajatus sillä heti kun viimeinen, tuo Annan ja Elsan paraativaunu oli mennyt ihmisten ohi, alkoi ihmismassat siirtyä kohti portteja ja oli itsekin pakko lähteä mukana tai olisi jäänyt jalkoihin vaikka mielelläni olisin katsonut vielä paraatista ihan viimeiset hetket kun vaunut lipuvat pois näkyvistä porttien taa. Matkalla kävin Disney Villagen World of Disney kaupassa ja kuulin sielä jonkun perheen puhuvan suomea! Olin aikaisemmin päivällä kuullut Frontier landissa kahden nuoren tytön keskustelevan myös suomea keskenään, joten olikin hauskaa bongata muitakin suomalaisia matkasta. Olihan Suomessa tuolloin hiihtolomaviikko meneillään, joten sinällänsä ei ollut yllätys etteikö matkalla voisi törmätä muihinkin suomalaisiin. En jäänyt kummassakaan tapauksessa tekemään lähempää tuttavuutta heihin. Matkalla kiertelin muutkin Villagen kaupat ja kävin hotellin myymälästä hakemassa Coca-colaa ja juoma-automaatista lämpöisen kaakaon huoneeseen. Hetken lepäilin ja nautin päivällä ostamastani keksistä ennen kuin lähdin taas klo 19:30 hotellin aulakerrokseen hahmoa tapaamaan.

Olin paikalla aikalailla samaan aikaan kun piste oli avautunut eikä paikalla ollut vielä juurikaan jonoa. Hahmopisteellä olikin tällä kertaa Max ja photopass-kuvaaja otti meistä muutaman kuvan. Max oli ihan rakastunut minuun mutta mun oli aika jatkaa matkaa ja lähteä illaksi Studioiden puolelle, joten joudun hyvästelemään hänet. Siinä kun puin takkia ja pipoja ennen pihalle lähtöä huomasin että Maxilla oli jo uusi ihastus kun minun jälkeeni häntä tapaamaan oli saapunut pieni tyttö. Joten romanssimme jäi hyvin lyhyeksi loppupeleissä ja tuskin Max kärsi kovin kauaa sydänsuruista.

Suuntasin illaksi Studioiden puolella ajatuksenani käydä siellä illan aikana muutamassa laitteessa ja sen jälkeen suunnata sitten vielä toiseen puistoon Studioiden sulkeuduttua. Avenger Campus sekä Tower of Terror olivat jo suljettu siltä päivältä aikaisemmin päivällä tuon illan päättävän show takia mutta muu puisto oli auki vielä puolitoista tuntia. Puisto oli tiistai-iltana aika hiljainen. Ennen tätä reissua ei juurikaan olla tässä puistossa ilta-aikaan käyty kuin katsomassa iltashow, joten oli kiva käydä laitteissa pimeän aikaan. Kiertelin laitteissa niin että ei tullut otettua edes kuvia. Kävin Aladdinista tutuissa taikamatoissa (Les Tapis Volants - Flying carpets over Agrabah) joihin sain kävellä suoraan jonosta odottamaan kyytiin pääsyä eikä laite tullut sillä kertaa edes puolilleen asiakkaista. 

Seuraavaksi suuntasin kulkuni Toy Soldies Parachute Dropiin joka edellispäivänä oli ollut suljettuna kun mieleni olisi tehnyt laitteen kyytiin. Laitteeseen on kaksi erilaista jonoa ja valitsin single riderin, eli yksittäisille asiakkaille tarkoitetun jonon. Tässä laitteessa on kolme penkkiä vierekkäin ja monesti tuo kolmas penkki jää täyttämättä kun ihmiset tulevat laitteeseen parettain, joten ottavat asiakkaita kyytiin tästä single ride jonosta että saavat täydet ajot sillä muuten laitetta ajettaisiin vajaana. Jokaiselle kummastakin jonosta tulevalle kerrotaan etukäteen penkkirivin numero johon menet istumaan laitteeseen päästyäsi, joten työntekijät tietävät jo siinä vaiheessa katsoa montako yksittäistä paikkaa jää vapaaksi ja täyttävät ne sitten single ride jonosta että saadaan täydet ajot. Tämä on mielestäni tosi järkevä systeemi ja tätä samaa etukäteen ohjausta on jokaisella laitteella. Oon hieman kateellinen tästä systeemistä koska omina laitekuski vuosinani, yli 15 vuotta sitten, olisin niin tarvinnut tätä systeemiä kun ajoin useasti laitetta jossa oli kolme penkkiä vierekkäin, asiakkaat tulivat joko pareittain tai neljän hengen ryhmissä laitteeseen ja kukaan ei halunnut mennä istumaan vieraan viereen tai yksin, joten aina jäi tyhjiä penkkiä. Harvemmin sait jonostakaan ketään tyhjille penkeille. Niimpä laitetta ajettiin 95% ajasta vajaana ja asiakkaat odottivat jonossa pitempään kun yksittäinen paikka ei kelvannut vaikka kuinka niitä huutelit jonoon ja yritit täyttää laitteen aina täyteen. Tässä asiassa meillä olisi Suomen puistoissa vielä paljon opittavaa että henkilökuntaa olisi niin paljon että joku voisi järjestää asiakkaat paikoilleen jo ennen laitteeseen päästämistä ja voitaisiin ajaa aina täysiä ajoja.

Tämä Toy Soldies laite on aika hauska varsinkin pimeällä. Olen käynyt tässä laitteessa kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran ja hieman jännittikin laite pitkän tauon jälkeen. Tämä on korkea, ei ihan niin korkea kuin Dragon Tower mutta liike on samanlainen kuin Jumping star, joten tässä mennään vähän matkaa pudoten alaspäin ja sen jälkeen noustaan taas hetkeksi alaspäin kunnes viimeisen kerran tiputaan korkealta alas. Vauhti ei ole hurja, mutta kyyti ottaa sopivasti mahan pohjasta. Turvaraja tähän laitteeseen on 81cm, joten sopii ihan mini-ihmisillekin. Yritin katsella laitteen kyydissä ollessa yläilmoista näkyisikö sieltä Studioiden puolelle rakenteilla olevan Frozen alueen rakennustyömaalle mutta oli niin pimeää ettei mitään erottanut. Tämän hetkisten tietojen mukaan tuo uusi alue pitäisi avautua 2024, mutta tarkempaa aikataulua ei ole vielä julkaistu. Itse epäilen että tämä sekä Disneyland Hotellin avajaiset osuisivat samaan aikaan kuin Pariisin 2024 olympialaiset, mutta odotellaan nyt miten käy. Konseptikuvien perusteella tuosta Frozen alueesta on tulossa hieno, joten ette varmaan ole yllättyneitä että kun tuo aukeaa, on mun matkani suuntaamassa viimeistään siinä vaiheessa uudelleen kohti Pariisia.

Jonot laitteisiin ei todellakaan ilta-aikaan olleet pitkiä, suurin osa asiakkaista taisi olla jo aukiolla odottelemassa Avengers droneshow alkamista, joten laitteisiin pääsi käytännössä kävelemällä suoraan sisään. Niimpä kävin myös Slinky Dog Zigzag Spin (vastaa Musik Expressiä) sekä Cars Quatre Roues Rallyessa. Molempiin sain käytännössä kävellä jonotusalueelta suoraan odottelemaan pyöröportin toiselle puolelle lastausalueelle kyytiin nousua. Puiston sulkeutumiseen alkoi olla noin parisen kymmentä minuuttia ja hetken aikaa arvoin että menenkö käymään Crush's Coasterissa vai en. Kyseisessä laitteessa en vielä koskaan aikaisemmin ole käynyt, siihen on aina vähintään 75 minuutin jono ja tälläkin kertaa jonot näyttivät olevan noin 35 minuutin luokkaa ja puisto oli sulkeutumassa. Päätin lopulta mennä jonottamaan laitteeseen kun edeltäni meni muutaman hengen tyttöporukka.  Tähän olisi myös ollut single ride jono, mutta luulin sen olevan jo suljettu, niin menin tyttöjen perässä tavalliseen jonoon. Jonotettiin sielä sitten kiltisti ja aikapian meidän jälkeen jono taidettiinkin laittaa kiinni koska meidän taakse ei enää kovin montaa tullut. Jonotus keski kaikkineen sen parisen kymmentä minuuttia ja aikalailla puiston sulkeutumisen aikoihin pääsin laitteen kyytiin. Lastauslaituri oli teemoitettu kivasti merelliseen tunnelmaan mutta siihen se sitten jäikin. Laite oli yksi kamalimmista missä olen käynyt tuola puistossa! Ihan radan alussa tehtiin jännittävä kurvi ja käväistiin ulkona, tämä on hienon näköistä ulkoapäin katsoa kun vaunu vilahtaa ohi. Mutta loppumatka olikin sitten pimeässä hallissa äkkinäisiä käännöksiä, mäkiä ylös ja alas, välissä kasvot menosuuntaan, välissä kylkiedellä ja välissä selkä edellä, sielä täälä muutama hassu neon valo. Tästä laitteesta tuli kamala pahoinvointi ja totesin että uudestaan minun ei tarvitse enää tähän laitteeseen mennä. Olen ilmeisesti tulossa vanhaksi kun ei pää enää kestä.

Päästessäni pois laitteesta oli iltashow jo loppunut ja väki oli poistumassa puistosta joten minäkin liityin poistuvien ihmisten massaan. Alunperin olin ajatellut käyväni vielä toisessa puistossa koska se oli tunnin Studioita pitempään auki mutta tuumasin että jalkani olivat sen verran väsyneet kahden päivän kävelystä ja lantioni oli ihan jumissa, että taitaa olla parempi kun lähden kohti hotellia.

Matkalla kävin Earl of Sandwichista hakemassa itselleni iltapalaa. Ravintolaan oli korona-ajan jälkeen tullut käyttöön tilausautomaattit, joten kokeilin tilauksen tekemistä automaatista. Tilauksen tekeminn oli helppoa, olin sattumalta katsonut ennen reissulle lähtöäni jonkun youtube videon kun hän tilasi kyseiseltä automaatilta itselleen aamupalaa, joten ei mennyt sormi suuhun automaatin käytön kanssa. Automaatista löytyi tuotteet helposti jaoteltuna ryhmittäin ja jokaisesta tuotteesta löytyi kuva sekä automaatin kielen pystyi valita ranskaksi ja englanniksi. Valitsin itselleni Hawaiian BBQ-leivän. Leipä sisälsi kanaa, bbq-kastiketta, juustoa, kinkku ja ananasta. Onneksi automaatin kautta pystyi jättämään juuston ja kinkun tilauksesta pois. Leivän hinta oli 8,95€, ja leipä oli kooltaan sopiva iltapalaksi. Itseasiassa ihan koko leipää en edes jaksanut syödä. Tilaus maksettiin suoraan automaatilla tilauksen yhteydessä maksukortilla, joten sait hoidettua kaiken samalla kertaa. Automaatti tulosti kuitin mistä löysit tilauksesi numeron, tilaamasi tuotteet sekä nimesi, joka oli täytynyt kirjoittaa tilauksen teon yhteydessä. Sitten vain odottelemaan tilauksen valmistumista noutotiskin läheisyyteen. En tiedä mikä paikassa on käytäntö normaalisti mutta tuo ilta ei ollut kovin vilkas ja ainakaan silloin ei kukaan huudellut valmistuvien aterioiden nimiä tai tilausnumeroita eikä ne tullut näkyviin mihinkään vaikka tiskin yläpuolella oli näyttä sitä varten. Minun kanssa yhtä aikaa odotteli muutama muukin ja kun näin että sieltä nousi tilauksia noutotiskille ja samaan aikaan minun kanssa tilauksen jättänyt henkilö haki omansa niin ajattelin kokeilla onneani ja sieltä se minunkin annokseni oli valmistunut ja pääsin jatkamaan matkaani.

Hain hotellille saavuttuani automaatista kaakaon ja nautin iltapalani hotellihuoneessa samalla kun ammeeseen valui kuumaa vettä kylpyä varten. Tämäkin päivä oli ollut tuulinen vaikka aurinkokin paistoi, joten luita kolotti ja lämmin kylpy illan päätteeksi teki hyvää. Kylvyn jälkeen pakkailin hieman reppuani valmiiksi seuraavaa aamua varten sillä edessä oli viimeinen reissupäivä ja kotiin lähtö.

Tämmöinen oli mun toinen ja tämän reissun ainut kokonainen puistopäivä. Teki ihan hyvää käydä kahdesti hotellilla lepäilemässä päivän aikana vaikka se olikin sitten pois kaikesta puistossa vietetystä ajasta ja missasin sinä aikana varmasti muutaman hahmon ja laitteen joissa olisin voinut käydä. Hotellille on puistoista jonkun verran kävelymatkaa, joten vähän jaloissa tuntui tuollaiset ylimääräiset kävelyt mutta se tunne kun pääset hotellihuoneeseen ja saat potkia kengät pois jalasta kun heittäydyt sängylle hetkeksi makoilemaan. Siellä puistoissa saa kyllä ihan kokonaisen päivän vietettyä helpostikin ilman että poistuu välillä hotellille käymään tai käy edes Villagessa ostoksilla tai ruokailemassa. 

Monet menevät puistoon heti aamusta kun puisto avautuu ja viettävät aamupäivän siellä, käyvät hotelilla iltapäivällä lounaan jälkeen lepäilemässä ja palaavat puistoon katsomaan paraatia tai pyörivät sen aikana laitteissa jolloin on ehdottomasti lyhyemmät jonot kuin keskipäivällä. Näin mekin ollaan monella reissulla tehty että ollaan käyty hotellilla iltapäivästä. Tällä reissulla huomasin miten moni lähtee puistoista heti paraatin jälkeen päivälliselle ja hotellille huilaamaan ennen illan ilotulituksia. Itse pidin tällä reissulla tästä tavasta ja samalla tuli käytyä katsomassa hotellilla olevia hahmoja kun aikaisemmin hahmot olivat tavattavissa aamulla, eikä aamulla haluttu koskaan kuluttaa aikaa niiden tapaamiseen vaan meillä on ollut kauhea kiirus puistoon. Joten ei kannata yhtään tuntea huonoa omaa tuntoa siitä jos käy välillä huilimassa ja lepuuttamassa jalkoja tai latailemassa puhelimen akkuja hotellilla.

Yksi reissupostaus siis tulossa vielä tältä reissulta. Jääkää odottelemaan sitä! Heippa!