Disneyland Pariisi, lokakuu 2018, viides päivä

Viimeinen päivämme Disneyland Pariisissa alkoi tietysti hotellin aamupalalla niinkuin kaikki muutkin päivämme. Matkamuistomyymälän luona oli joka päivä aamiaisen aikaan joku hahmoista tavattavissa. Aamupalan jälkeen, viimeisen päivän kunniaksi, raahasin pojat kanssani jonottamaan ja kävimme kuvauttamassa itsemme hotellin valokuvauspisteellä Pluton kanssa. Saimme itse ottaa kuvia omalla kameralla, lisäksi paikalla oli virallinen kuvaaja joka otti kuvia sekä meidän kameralla että Photopass-kuvia, jotka olisi saanut liittää Photopassiin tai ostaa valokuvapaperille tulostettuna matkamuistomyymälästä. Meillä ei ollut Photopassia ja tuumasimme että omassa kamerassa olevat kuvat olivat parempi, joten emme lopulta ostaneet maksullista kuvaa. Passin olisi voinut ostaa myymälästä mutta tuntui typerältä maksaa passista monta kymmentä euroa viimeisenä päivänä. Suosittelen siis ostamaan kyseisen Photopassin heti ensimmäisenä päivänä, passiin saatte sekä laitekuvat ja hahmotapaamisissa photopass-kuvaajien ottamat kuvat. Ensi kerralla taidan ostaa Photopassin vaikka 70€ hinta tuntuukin hurjalta, mutta yksittäisten kuvien ostaminen tulee huomattavasti kalliimmaksi. Kuvien ottamisen jälkeen suuntasimme huoneeseemme, viimeistelimme matkalaukut ja lähdimme luovuttamaan huoneen. Lentomme lähti vasta illalla, joten jätimme matkalaukut hotellille säilytykseen ja suuntasimme vielä puistoon muutamaksi tunniksi kiertelemään ja tuhlaamaan viimeisetkin matkarahamme.

Puistoon päästyämme huomasimme että Starpointilla olisi juuri tavattavissa Star Warsista tuttu Darth Vader. Pluton tapaamisesta innostuneena päätimme mennä katsomaan tyyppiä. Viime reissulla tuota paikkaa remontointiin joten emme sielä käyneet. Ei sillä että olisimme edes tajunneet käydä kun ensimmäisellä reissulla suurin osa ajasta meni vain asioiden ihmettelemiseen ja jälkeen päin olen sitten lukenut netistä erilaisista blogeista että ai sielä olisi ollut tälläistä ja tälläistä myös! Epäilimme olisiko paikalla jo pitkät jonot ja joutuisimmeko jonottamaan pitkään mutta kun saavuimme paikalle ei jonossa ollut meidän lisäksi kuin kymmenkunta ihmistä. Jono liikkui suht nopeasti, joten pääsimme pian sisälle. Mies on Star Wars-fani ja hän oli enemmän innoissaan Darth Vaderin tapaamisesta kuin minä. Meillä on tapaamisesta kuvaamani hulvaton video, mutta se tapaaminen ei mennyt aivan putkeen... Itse en ole koskaan katsonut yhtäkään Star Warsia kokonaan, olen nähnyt lapsena pätkiä elokuvista, mutta aina pelännyt niitä hahmoja. Niimpä kun Darth Vader käveli paikalle ja osoitti minua, olen aloittanut hysteerisen paniikkinauramisen ja seissyt hänen vieressään kauhusta kangistuneena kun mies ja kummipoika räkättävät vieressä kaksin kerroin. Heidän mielestään tämä oli reissun paras juttu! Itse rohkenen olla erittäin eri mieltä asiasta.

Darth Vader ja kauhusta kangistunut minä.

Darth Vaderin tapaamisen jälkeen suuntasimme Fantasylandin perälle Le Pays des Contes de Fées -veneisiin katsomaan miniatyyreja tutuista tarinoita sekä sen jälkeen Casey Jr - le Petit Train du Cirquie eli pikkujunaan. Nämä kumpikin olivat viime reissulla suljettuja, joten näissä kävimme nyt ensimmäistä kertaa. Jonoa kumpaakaan laitteeseen ei ollut ollenkaan, sait kävellä suoraan jonotusalueen läpi ja astua suoraan veneeseen sekä junaan. Miniatyyrien vieressä oli aina kirja joka kertoi mistä sadusta, tarinasta kyseiset paikat olivat. Näin pysyi kärryillä vaikka ei rakennuksia heti olisi tunnistanutkaan. Täytyy vain ihmetellä miten tarkasti nämäkin rakennuset ja ympäristö on tehty, hienoja yksityiskohtia joka rakennuksessa ja hahmoja aseteltu mukaan kertomaan itse tarinaa.

Casey jr -junan keskellä oli linna jota tietysti yritin vauhdissa kuvata mahdollisimman monesta kulmasta. Itse juna ja sen vaunut ovat ihanasti Dumbon sirkusjuna.

Kävimme myös Peter Pan-laitteessa ja kiertelimme Adventurelandissa jossa näimme vihdoin Jafarin. Emme kuitenkaan menneet tällä kertaa jonoon. Vähän ehkä kannoin hänelle kaunaa siitä ettei ollut viimeksi paikalla ilmoittuna ajankohtana. Jätimme siis Jafarin oman onnensa nojaan nyrpistelemään nenäänsä ja suuntasimme yhteen lempparilaitteistamme, nimittäin Thunder Mesa Riverboatin kyytiin. Rauhallinen veneajelu sopii mihin aikaan tahansa päivästä. Valtasimme tällä kertaa sisähytin omaksemme kun ensimmäisellä kerralla olimme katsomassa maisemia ulkokannelta.

Veneajelun jälkeen olikin aika asettua Main Streetille katsomaan iltapäivän Halloween-teemaista kulkuetta. Saimme hyvät paikat alueen reunalta, joten ei muuta kuin kamera laulamaan. Hyvästä paikasta olikin paljon hyötyä kun katsoo kameran kuvasaalista. Tämän kulkueen lopun näimme jo ensimmäisenä päivänä kun tulimme puistoon mutta nyt näimme sen kokonaan. Tässäkin taustalla soi kuten arvata voitte musiikki joka taatusti jää soimaan loppupäiväksi korviisi. Tätä kun kirjoitan on reissustamme kulunut jo lähes päivälleen vuosi, joten tällä hetkellä Disneylandissa on menossa Halloween season ja olisikin kiva tietää onko tämän vuoden Halloween-kulkueessa samoja hahmoja, tanssijoilla samat puvut vai vaihtuuki asut joka vuodeksi kokonaan tai osittain. Itse pidin tästä sadonkorjuu-teemasta joka kulkueen alkupään hahmoilla ja tanssioilla oli valittuna. Loppuakohden hahmojen puvut ja vaunut muuttuivat hieman jännemmiksi ja asut olivat enemmän halloween-muodin mukaisia.

Kulkuen jälkeen kävimme syömässä mm. ranskalaisia ja kananugetteja Casey's Cornerissa että jaksaisimme loppupäivän kotiin asti. Emme halunneet vetää vatsaamme täyteen ja istua sen jälkeen useita tunteja joten ruokailimme vähän kevyemmin. Ruokailun jälkeen lähdimme puistosta ja teimme vielä muutamat ostokset Disney Villagen kaupoista. Saavuimme takaisin hotellille kolmen aikoihin, haimme matkalaukkumme säilytyksestä, sulloimme viimeiset ostokset laukkuihin ja jäimme odottamaan Magical Shuttlen punaista bussia, joka veisi meidät lentokentälle. Edestakaiset liput lentokentälle vievään bussiin olimme varanneet hotellivarauksen yhteydessä. Liput voi myös ostaa netistä yrityksen sivuilta erikseen mutta hoidimme asian samalla kertaa tehdessämme hotellivarausta Disneyn sivuilla. Lippuja varatessa muista ostaa kuljetus oikealta/oikealle lentokentälle. Bussit kulkevat lentokentälle noin tunnin välein ja kyytiin voit nousta oman hotellisi pihassa olevalta pysäkiltOlimme varanneet lentokentälle siirtymiseen hyvin aikaa, olisimme ehtineet seuraavallakin bussilla lennolle mutta emme halunneet ottaa sitä riskiä että bussi olisikin täynnä emmekä mahtuisi sen kyytiin ja sen takia myöhästyisimme lennolta. Kentälle päästyämme etsimme oikean terminaalin ja lähtöselvityspisteen, matkalaukut ruumaan ja turvatarkastuksen läpi Finnairin portille odottamaan lennon lähtöä. Matkalla lähtöportille näimme patonkikärryn josta täytyi kuitenkin vielä ostaa jokaiselle hieman syötävää vaikka olimmekin syöneet muutama tunti aikaisemmin ennen puistosta poistumista.

Lentomme lähti ajallaan ja saavuimme iltamyöhään Helsinki-Vantaalle josta meillä oli vielä jatkolento Vaasaan tunnin vaihtoajalla. Vaasassa olimme hieman ennen yhtä yöllä. Veljeni ja hänen nuorempi poikansa olivat tulleet meitä kentälle vastaan ja toimittivat väsyneet matkalaiset turvallisesti kotiin vanhempieni luo. Vaikka kentältä ei olisi ollut kuin tunnin ajomatka omaan kotiin tai vanhempieni kotiin, oli mukavaa kun sait itse kömpiä auton takapenkille, laittaa silmät kiinni ja odottaa koska auto pysähtyy seuraavan kerran. Jos olisimme ostaneet lentoliput vain Helsinkiin, olisi täytynyt vielä raahautua juna-asemalle ja odotella junaa pahimmassa tapauksessa aamuun asti ennen kuin olisi päässyt kotiin. Siispä jatkossakin aloitamme matkamme tuosta lähimmältä lentokentältä jos se vain on mahdollista.

Tälläinen onnistunut reissu meillä oli tällä kertaa. Kaikki tykkäsivät reissusta ja ainakin 2/3 matkalaisista olivat valmiita lähtemään vaikka samantien takaisin Disneyland Pariisiin. Mies yrittää olla järjen ääni ja jarrutella. Seuraavaa reissua olemme suunnitelleen veljen nuoremman pojan kanssa ensi syksylle 2020. Lahjoin myös häntä syntymäpäivä-, joulu- ja rippilahjaksi rahalla joka olisi tarkoitus käyttää yhteiseen reissuun. Tässä olen nyt vuoden päivät lämmitellyt häntä että suuntaisimme reissumme myös Disneylandiin. (Ehkä on oma lehmä hieman ojassa...) Itse olisin kyllä valmis lähtemään jo tammikuussa juhlimaan syntymäpäivääni ja samalla vähän miehenkin synttäreitä, kerranhan sitä vain täyttää vuodessa... Ja kas kummaa, kun ihan sattumalta sielä olisi samaan aikaan Frozen Celebration, ja miehelle Star Warsia Legends of the Force: a Celebration of Star Wars -muodossa. Voitaisiin sitten syksyllä mennä uudestaan veljen pojan kanssa ;)

Disneyland Pariisi, lokakuu 2018, neljäs päivä

Neljäntenä päivänä keskityimme kiertämään aamusta Walt Disney Studion puolella. Olimme aikaisemmin miettineet että käymme sunnuntaina shoppailemassa läheisessä ostoskeskuksessa mutta pysähdyimmekin sielä jo lauantaina kaupungilta tullessa, joten meille jäi toinenkin kokonainen puistopäivä. Olimme taas heti aamusta liikenteessä ja olimmekin puistossa vähän jälkeen porttien avaamisen joten ensimmäisenä suuntasimme Ratatuoille-laitteeseen. Laitteeseen ei vielä ollut muodostunut kovin pitkää jonoa vaan saimme kävellä suoraan sisälle jonottamaan. Ensimmäisellä reissulla emme jotenkin hahmottaneet koko laitteen olemassa oloa, joten päätimme tällä reissulla käydä testaamassa laitteen. Olin odottanut laitetta ja lukenu siitä kehuja netistä mutta itselleni jäi reissun jälkeen kyllä hieman huono olo. Laitteen idea oli hauska mutta 3D-lasit ja vaunujen pyörivä liikehdintä sai ainakin oman pääni hieman sekaisin.

Haimme Fastpassit Rock 'n' Roller Coaster starring Aerosmith laitteeseen. Kun aikamme tuli saimme kävellä fastpass-jonoa muiden mukana melkein suoraan laitteen kyytiin asti. Mies meinasi jo jänistää tässä vaiheessa taas mutta suostui ryhmäpaineen alla muiden mukana laitteeseen. Voi sitä (miehen) huudon määrää kun juna ampaisi liikkeelle! Tykkään niin tästä räjähtävän lujaa lähtevästä vuoristoradasta vaikka tämä kulkeekin sisätiloissa ja valot vilkkuvat. Parasta tietysti on nauraa vieressä kun toinen huutaa äänensä käheäksi.

Moteurs... Action! Sunt Show Spectacular ja Salama McQueen.

Aamun aikana kävimme myös katsomassa Moteurs... Action! Stunt Show Spectacularin kun osuimme kulmille näytöksen alkamisen aikoihin. Näytöksessä tehdään hurjia stunt-temppuja autoilla sekä moorrotipyörillä, takaa-ajoja ja hyppyjä ja näytöksessä nähdään myös itse Salama McQueen. Katsomoon pääsyn ja näytöksen alkamisen välinen aika tuntui olevan todella pitkä kun katsomaan lappasi väkeä aina vaan lisää. Pohdimmekin siinä että olisimme viime reissulla ihan hyvin siis voineet vielä tulla katsomaan näytöstä kun väkeä päästettiin katsomoon niin myöhään. Osuimme viime kerralla nimittäin kulmille silloin kun näytös oli juuri alkamassa ja luulimme ettemme pääse sisään enää joten jätimme välistä. Itse näytös oli hurja ja temppuja selostettiin ranskaksi ja englanniksi, ihan kaikesta selostuksesta en pysynyt kärryillä mutta eipä tuo maailmaa kaatanut. Tapahtumia oli lisäksi helppo seurata isolta screeniltä mutta silloin saattoi mennä jotain ohi kun keskityit vain screenin näkymiin. Välttämättä en lähtisi katsomaan esitystä toiseen kertaan, vaan tämä yksi esitys riittää varmasti. Esitys oli aika pitkä, en enää muista tarkkaa kestoa mutta itselle olisi hieman lyhyempikin näytösajelu riittänyt.

Olimme kiertäneet jo perjantaina suurimman osan laitteista jotka halusimme käydä Studioiden puolella joten emme viettäneet täälä kovin kauaa aikaa vaan jatkoimme matkaa Disneylandin puolelle. Ensitöiksemme hyppäsimme puistoa kiertävän junan kyytiin koska emme siinä vielä olleet käyneet. Nousimme Main Streetin pysäkille mutta emme aivan ehtineet ja mahtuneet juuri asemalle tulleeseen junaan joten jouduimme odottelemaan seuraavaa. Halusimme kuitenkin käydä junassa nyt koska emme välttämättä olisi myöhemmin ehtineet, joten jäimme odottamaan seuraavaa junaa ja kiersimme junalla koko täyden ympyrän.

Junasta päästyämme lähdimme syömään ja matkan varrella näimme muutaman hahmon mutta emme jääneet odottelemaan heidän tapaamista henkilökohtaisesti koska osan kohdalla jonot olivat pitkiä. Erityisesti Mikki ja Minni olivat suosittuja mutta onnistuin nappaamaan heistä tapaamispisteen reunalta edes jonkunlaisen kuvan muistoksi. Nuo asut olivat ihanat ja olisi ollut kyllä mukava päästä heidän kanssaan kuvaankin mutta toisella kertaa. Hessu ja Pluto olivat juuri lähdössä pois ja onnistuin nappaamaan heistä kuvan kun kävelevät tauolle. Oli jännä miten näimme Pluton käytännössä kolme kertaa samaan aikaan, ensin junan kyytistä Fantasylandin liepeillä, Main Streetillä (ylin kuva) sekä Frontierlandissa Cowboy Cookout Barbecuen vieressä (alin kuva). Kaikkialle se Pluto ehtiikin! Matkalla häneltä on näköjään lei hukkunut ;)

Ruokailimme Cowboy Cookoutissa jossa otimme jokainen valmiin menun. Minä ja kummipoika kanaa ja mies lihaa. Saavuttuamme ravintolaan lavalla oli bändi soittamassa ravintolan tunnelmaan sopivaa musiikkia. Harmi että bändi lopetti soittamisen ennen kuin pääsimme tilaamaan ruokia, sillä olisin mielelläni kuunnellut bändiä pitempään ruokailun lomassa. Valmiit menumme maksoivat tälläkin kertaa sen noin 15€/menu ja sisälsi puolikkaan kanan/ribsejä, ranskalaisia, juoman ja jälkiruuan eli mielestäni ihan kohtuullinen summa tuosta annoksesta ja vatsa tuli kyllä täyteen. En tiedä pitääkö joku muu Disneylandin ruokien hintatasoa korkeana mutta itselle tuo ei tuntunut ainakaan suhteessa ruuan määrään olevaan liikaa. Tietysti paljon on asenteesta kiinni, jos olet jo valmiiksi asennoitunut että ruoka on kallista ja sitä on liian vähän niin varmasti myös annoksen maksettuasi ja sen syötyä olet sitä mieltä. Itse olemme olleet sillä mielellä että ruoka on varmasti huvipuistohinnoissa eli korkeampaa kuin perus McDonalds mutta jotain täytyy syödä päivän aikana ja täälä rahoilleen saa ainakin vastinetta. Vertailuna toki että työskentelen itse huvipuistossa jossa pitsa- ja tortillabuffet maksaa saman verran kuin Cowboy Cookoutissa menu, Disneylandin buffettien hinta on kaksi-kolminkertainen siihen verrattuna. Eli onhan se kallista mutta ei meidän matkabudjetti ole kummallakaan kerralla kaatunut siihen että olisimme maksaneet ruokailuista enemmän kuin olisimme etukäteen ajatelleet. Tähän auttaa toki sekin että Disneylandin nettisivuilla on näkyvissä jokaisen ravintolan kohdalla ravintolan hintataso sekä nämä valmiit menut, joten voit jo matkabudjettia laatiessa selvittää ruokailujen hintoja ja varata rahaa sitä mukaan ruokailuihin. Me varasimme 5 päivän ruokailuihin 240€/pää, joista 65€ meni hahmolounaaseen.

Koska tämä oli viimeinen kokonainen iltamme katsoimme tänään paraatin. Perjantaina missasimme koko paraatin kun oli niin paljon muuta nähtävää ja koettavaa joten tänään parkkeerasimme itsemme suht hyvissä ajoin ennen paraatin alkua MainStreetin varrelle odottamaan paraatin alkua. Itse olin ihan eturivissä ja miesväki minun takana. Heitä ei paraati niinkään tainnut kiinnostaa mutta itse räpsin innoissani kuvia ihan kaikesta ohi menevästä.

Kuvia paraatista

Paraatin jälkeen haimme FastPass-liput Big Thunder Mountain -vuoristorataan. Kiertelimme aluetta ja kun fastpassiin merkitty aikamme tuli saimme kävellä fastpass-jonosta suoraan laitteen kyytiin! Viime kerralla tämä laite jäi testaamatta koska laitteeseen oli koko ajan pitkä jono emmekä tajunneet käyttää fastpasseja. Tämä oli kyllä kaiken sen hehkutuksen arvoinen mitä olen netistä lukenut! Suosittelen! Tästä taisi tulla meidän kaikkien yksi lemppareista. Käytimme tähän myös hotellipakettiimme kuuluvat paperiset fastpass-lippumme joilla jonotimme noin 5 minuuttia. Hotellin fastpass-lippuja oli yksi/päivä jokaiselle meistä. Hotellin fast passit kuuluivat meidän Golden forest-tason huoneeseen, perushuoneen hintaan kyseiset lipareet eivät kuulu.

Illan hämärtyessä kuvasimme vielä linnaa, kävimme muutamassa laitteessa ja lähdimme hotellille pakkaamaan laukkuja ja tekemään viimeisiä ostoksia hotellin matkamuistomyymälästä. Emme jääneet katsomaan iltashowta uudelleen koska katsoimme sen jo ensimmäisenä iltana. Pakkasimme laukkumme hotellilla valmiiksi niin että meille jäi aamuksi vain viimeisten tavaroiden laittaminen laukkuun ennen aamupalaa.

It's a small World

Disneyland Pariisi, lokakuu 2018, kolmas päivä, Pariisi

Kolmantena päivänä, lauantaina olimme liikkeessä aikaisin aamulla. Pakkasimme yhteen reppuun kameran, powerbankit, pikkulaukkuun kännykät, rahat sekä etukäteen ostetut Eiffel-torniliput. Otimme aamupalan jälkeen suunnaksemme läheisen juna-aseman. Ostimme kaikille yhden päivän turistiliput aseman neuvonnasta ja painuimme junan kyytiin. Matkasimme sieltä RER A-junalla kohti keskustaa ja Etoilen pysäkkiä. Olimme käyttäneet kyseistä junaa jo edellisreissulla joten junamatkaa ei tarvinnut etukäteen stressata. Pysäkiltä nousimme maanpinnalle juuri parahiksi nähdäksemme Riemukaaren edessämme.

Riemukaari Etoilen metropysäkiltä maan pinnalle noustessa.

Riemukaaren kohtaamista olin odottanut viime reissustamme asti. Viime reissulla emme miehen kanssa käyneet Riemukaarella, ajattelimme ettemme ehdi kun oli muitakin paikkoja käytävänä, ja kun myöhemmin tajuttiin että se olisi ollut ihan siinä yläpuolellamme vaihtaessamme junasta metroon ja toisinpäin niin päätettiin että ensi kerralla käymme myös Riemukaarella. Riemukaari näkyy ihan suoraan edessäsi kun nouset metro-ja junatunnelista ylös katutasolle. Paikalla oli tietysti muutama muukin turisti heti aamulla ihmettelemässä Riemukaarta, nappasimme muutamia kuvia ja lähdimme etsimään mistä pääsisimme liikenneympyrän keskellä sijaitsevan kaaren juurelle vievälle tunnelille. Kulku kaarelle tapahtuu autoja vilisevän liikenneympyrän alta. Emme olleet ostaneet lippuja etukäteen joten liityimme jo pituutta kasvaneeseen lipunmyynti jonoon jatkoksi. Eipä siinä onneksi kauaa lippuja tarvinnut jonotella. Jos olet 26 vuotias tai alle Eu-kansalainen pääset Riemukaarelle ilmaiseksi passia vilauttamalla. Muuten vierailusta joutuu maksamaan 12€/hlö. Viime reissulla mies olisi vielä päässyt ilmaiseksi mutta joutui tällä reissulla maksumieheksi.

Turistina Riemukaarella

Liput saatuamme nousimme takaisin maanpinnalle ja muiden turistien kanssa kiertelimme Riemukaarta ympäri ja kuvasimme kukin tahoillamme kaarta kuin paremmatkin turistit. Kuvien jälkeen liityimme jonoon ovelle josta kierreportaita pitkin noustiin ylös sisään ja sieltä toisia portaita ylös näköalatasanteelle. Tasanteelta näkyi hienosti ympäröivä Pariisi. Ihmettelimme ympäröivää maisemaa joka suunnasta jonka jälkeen otettiin hieman lisää kuvia ja lähdettiin valumaan takaisin alaspäin pysähtyen sisällä olevaan matkamuistomyymälään tietysti tekemään hieman ostoksia. Mukaan tarttui Pariisi-aiheisia muistilappuja sekä kummitädille keittiöpyyhe johon on piirretty mm. Eiffel-torni ja Riemukaari, lisäksi ostin kolikkoautomaatista itselleni ja kummipojalle kultaiset Riemukaari-kolikot, 2€/kpl. Poistuessamme Riemukaarelta lipunmyyntijono oli ainakin kaksinkertaistunut pituudeltaan eli emme turhaan olleet matkassa heti aamusta.

Kummipoika ihmettelee Riemukaarta

Riemukaari ylitti odotukseni ja oli kyllä omasta mielestäni vierailemisen arvoinen paikka. Täälä kävisin uudelleenkin, olisi hienoa nähdä Riemukaari ja sen päältä kaupunki auringon laskiessa. Yritin ylipuhua miestä että olisimme käyneet Riemukaarella vasta illalla takaisinpäin Disneylle mentäessä mutta hän halusi kaupungista pois ennen pimeää. Olin aina kuvitellut Riemukaaren jotankin pienemmäksi kuvien perusteella mutta kun tätä yllä olevaa kuvaa katsoo niin suurihan tuo on!

La Grande Arche, vähän modernimpi riemukaari kuvassa keskellä

Riemukaaren jälkeen otimme suunnaksemme Champs Elyseellä sijaitsevan Disney Storen liikkeen. Kävelimme auringon paisteessa kadun toiseen päähän asti. Itse liikkeestä ei tainnut tullut otettua yhtään kuvaa, paikalla oli muitakin ihmisiä lähes tungokseen asti, joten vierailumme ei kestänyt kovin kauan. Ostin liikkeestä Paris-aiheisen juomapullon sekä muovisen Kippo-mukin. Viime reissulla ihastuin kyseiseen mukiin mutta en malttanut ostaa mukia vaikkai se kallis ollutkaan ja kotona sitä sitten harmittelin. Disneylandissa yritin etsiä Kippoa joka paikasta mutta kyseistä muovista mallia ei kaupoissa enää näkynyt. Onneksi Kippo löytyi kaupungilta. Kassalla cast member kysyi halusinko ostaa ostoksilleni kassin ja halusinhan minä, valitsin ihanan Ranska-aiheisen ostoskassin ostoksilleni vaikka ostokset olisivat mahtuneet sellaisenaan reppuun tai hieman pienempäänkin ostoskassiin. Näistä ostoksista lisää ehkä myöhemmin.

Muutama muukin oli eksynyt aukiolle ihmettelemään Rautarouvaa

Turistina maailmalla

Kauppareissun jälkeen kävelimme takaisin Riemukaarelle ja hyppäsimme Etoilen pysäkiltä metroon joka vei meidät Trocaderolle ja kohti Eiffel-tornia. Olisimme voineet hypätä metron kyytiin myös DisneyStoren läheltä, mutta kaupunkia oli kiva katsella jalkaisin edes tämän verran. Hyppäsimme metrosta ulos ja lähdimme saavuttamaan Eiffeliä. Kuvasimme aukiolla tietysti kuin turistit sekä itseämme että tornia niin yhdessä kuin erikseen. Pääsimme tornin juurelle ja turvatarkastuksen läpi hieman ennen kahta. Meillä oli liput toisen kerroksen hissille klo 14.30. Reilun vuoden takaisesta ensimmäisestä kerrasta jonotus hisseille oli hieman muuttunut. Tällä kertaa ennen hissejä olevalle turvatarkastukselle vievälle jonolle oli oma jononsa johon otettiin sisään tietyn aikavälin lipun ostaneet kerralla. Paikalle päästyämme jonoon otettiin klo 14.00 olevat lippuvaraukset, tämä jono oli onneksi jo loppumassa ja pian työntekijä kävi vaihtamassa jonoon 14.30, eli meidän lippuvarauksen ajan ja pääsimme heti jonon alkupäähän. Sitten saimmekin jonottaa ja odottaa. Ensin jonotimme tässä jonossa, seuraavaksi jonossa joka vei metallipaljastimien ja reppuskannereiden läpi itse hissille ja toisen kerroksen läpi kiertävässä jonossa ylimmäiselle tasanteelle johtavalle jonolle. Olimme ostaneet liput etukäteen suoraan kolmannelle kerrokselle joten meidän ei tarvinnut erikseen tällä kertaa ostaa lippuja ylätasanteelle. Päivä oli erityisen lämmin ja jonottaessa ei aina päässyt varjoon, onneksi olimme varanneet mukaamme lippikset joten säästyimme auringon pistoksilta. Viime kerralla vierailun aikaan sää oli pilvinen ja sateinen, joten tällä kertaa näimme ylhäältä kirkkaassa säässä paljon pitemmällle.

Pariisi

Riemukaari, tästä kuvasta hahmottaa miten iso rakennus oikeasti on!

Jonotimme tietysti myös alaspäin mennessämme ensin pääsyä ylimmän, kolmannen kerroksen hisseiltä toiselle sekä sieltä ensimmäiselle kerrokselle vievälle hissille. Jäimme ensimmäiselle kerrokselle koska toisen kerroksen maisemat olimme jo ehtineet nähdä jonottaessamme ylimmäiseen kerrokseen menevässä hissijonossa. Kiertelimme ensimmäisen kerroksen matkamuistomyymälän josta kummipoika osti itselleen t-paidan, minä kultaisen Eiffel-torni kolikon ja mies kaverilleen tuliaisena I <3 Paris -kondomin. Ostoksien jälkeen jatkoimme jonottamista ensimmäisen kerroksen hissillä alaspäin. Kun hissi vihdoin pysähtyi, hissiin olisi mahtunut meistä 2/3 joten tuumasimme että olemme jonottaneet tänään täälä tarpeeksi ja otimme vieressä olevat rappusen alas emmekä jääneet odottamaan uutta hissiä. Eiffel-tornista jäi mielettömien maisemien lisäksi päällimmäisenä mieleen jonottaminen ja koko reissumme kestikin jonottamisen takia 3 tuntia! Tämän jälkeen en välttämättä hingu kolmatta kertaa Eiffeliin, paitsi jos saamme ylipuhuttua veljen nuoremman pojan mukaan vastaavalle mukaan niin häntähän on tietenkin pakko päästä viemään Eiffel-torniin.

Eiffel-tornilta jatkoimme matkaa takaisin Disneylandille ottaen suunnaksemme Bir Hakemin metroaseman josta hyppäsimme Etoilelle vievän metron kyytiin jossa vaihdoimme RER A-junaan. Linja oli siis sama millä tulimme Eiffel-tornille mutta Bir Hakemin pysäkki on Trocaderon jälkeen. Molemmille pysäkeille on lyhyt kävelymatka Eiffeliltä. Suurimmassa osassa Pariisi-oppaita mitä olen lukenut sanotaan että matkustaessa Eiffel-tornille jää kyytistä Bir Hakemin asemalla mutta itse suosittelen tuota Trocaderoa näkymän takia. Tämän vinkin meille antoin ensimmäisellä reissulla turistipisteen työntekijä Disneylandilla. Olimme alunperin suunnitelleet että käymme sunnuntaina Disneyn läheisessä ostoskeskuksessa mutta päätimmekin piipahtaa ostoksilla lauantaina koska meillä oli paikallisliikenteen liput jo valmiina ostettuna koko päiväksi. Jäimmekin siis pois Val de Europen asemalla ja suuntasimme pienen harharetken jälkeen ostokseskukseen. Kävimme nopean kierroksen Primarkissa, miesväki alkoi olla jo aika kiukkuinen kun emme olleet syöneet koko päivänä joten juoksimme kaupan läpi ja poistuimme tyhjin käsin. Sen verran ehdimme kiertää muita kauppoja että ostin kotiin jääneelle veljen pojalle kaksi ruutupaitaa, toinen tuliaisiksi ja toinen synttärilahjaksi marraskuulle. Nuori herra on ihastunut flanellisiin ruutupaitoihin ja vuosien saatossa olen ostanut jo useamman tuliaisiksi ja lahjaksi kun nuori herra kasvaa ulos vanhoista paidoista. Mies shoppaili itselleen reissulta uuden rannekellon. Nopean ostoskeskusreissun jälkeen hyppäsimme takaisin junaan ja huristelimme seuraavalle pysäkille takaisin Disneylle.

Olimme kotona etukäteen katsoneet että haluaisimme käydä syömässä Disney Villagen Billy Bob's Coyntry Western Saloon yläkerrassa olevassa Tex-mex buffetissa. Okei, minä olin katsonut ja minä olin päättänyt että haluan tuonne syömään. Muut seurasivat kiltisti perässä. Olimme olleet matkalla aamupalalla, joten suuntasimme hyvin näkäisinä, väsyneinä ja osalla jo nälkäkiukun vaivatessa ravintolan ovelle. Emme tietenkään olleet tehneet etukäteen pöytävarausta joten jouduimme odottamaan ennen kuin pääsimme sisälle ravintolaan. Lopulta kuitenkin pääsimme yläkertaan ja kun edessämme ollut noin 10 hengen espanjalaisseurue oli saatu ohjattua vapaaseen pöytään oli vihdoin meidän vuoromme. Kiitollisina istuimme pöytäämme, emme olisi varmaan kukaan jaksaneet enää seistä yhtään kauempaa.

Ruoka oli paikassa saman tyylistä kuin Billy Bob's Lännen showssa tarjoiltu ruoka. Täältä löytyi ribsejä, texmex-ruokaa, tortillanaksuja, salaatteja yms. Lisäksi tarjolla oli jälkiruokapöytä täynnä herkkuja. Täältä minäkin löysin syötävää itselleni ja täälä voisin vierailla ruokailemassa toisenkin kerran. Paikka oli mukavan viihtyisä vaikka olikin tupaten täynnä ja ruokailevista ihmisistä muodostui aika kova hälinä. Paikan alakerrassa olisi ollut Pub jonka listalta olisi myös ilmeisesti saanut jonkun verran syötävää ja tähän pubiin olisi itsekin ollut mukava tutustua hieman paremmpin, vaikutti juuri sellaiselta josta itse pitäisin, mukavan rennolta. Emme kuitenkaan jääneet ruokailun jälkeen pubiin notkumaan vaan suuntasimme väsyneinä nukkumaan. Ilmeisesti olimme olleet myös niin nälkäisiä ettei ruokapaikasta ole tullut otettua yhden yhtäkään kuvaa.

Päivän parasta antia oli ehdottomasti mielestäni Riemukaari. Vaikka et nousisikaan Riemukaaren päälle, on kaari näkemisen arvoinen minusta ihan maan tasaltakin, mutta kaaren päältä maisemat olivat mahtavat ja Eiffel-tornin näit hienosti nousevan kaupungin keskeltä. Meidän päiväämme ei kauheasti kaupungissa kiertelyä sisältynyt, joten olisi vielä myöhemmin mukava palata kaupunkiin niin että pääsisi vain kiertelemään paikkoja ja kulkemaan katuja. Tällä kertaa en tuntenut oloa kaupungilla niin turvattomaksi kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin Eiffel-tornin alueesta jäikin itselle vähän sekavat fiilikset armeijan pyssymiehien ja krääsäkauppiaiden takia. Oli heitä tälläkin kertaa mutta nyt osasin niihin jo varautua.

Tätä kirjoittaessa on jäänyt harmittamaan ettemme käyneet kummallakaan kerralla kaupungissa vieraillessa Notre-Damen katedraalissa jonka tuli tuhosi osittain tänä keväänä tulipalossa. Paikka olisi varmasti ollut todella hieno ja vaikuttava sisältä. Onneksi rakennuksesta säilyi tulipalossa kuitenkin paljon, joten ensikerralla täytyy ottaa suunnaksi nuo rauniot vaikkei sisälle katedraaliin varmasti pääsekkään turvallisuussyistä moneen vuoteen.