Disneyland Pariisi, Helmikuu 2023, kolmas päivä

Tiistai oli reissuni viimeinen päivä. Aamulla pakkasin viimeiset tavarani reppuun ja varmistin ettei huoneeseeni jäänyt mitään omaisuuttani ja lähdin aamupalalle. En ollut erikseen etukäteen varannut muita ruokailuja kuin edellisen aamun hahmoaamupalan, joten tämän päivän aamupalan olin ajatellut hankkia suoraan paikan päältä. Olin edellisinä päivinä hieman tutkaillut puistossa ja kylässä kulkiessani aamupalatarjontaa mutta päädyin lopulta ostamaan aamupalan hotellista ennen puistoon menoa.

Suuntasin siis kulkuni kohti ravintoloita ja liityin Hunter's Grillin aamiaisjonoon. Maksoin aamupalani (24€) käteisellä paikan päällä ja jouduin hetken odotella vaihtorahaa koska heillä ei ollut kassassa tarpeeksi käteistä että voisivat antaa minulle vaihtorahat. Niinpä odottelin sivustalla hetken kun ranskalaiset tarjoilijat poukkoilivat rahani kanssa ympäri ravintolaa ja lähtivät jostain kauempaa hakemaan vaihtorahaa. Minut olisi ohjattu jo tässä vaiheessa pöytään mutta kerroin haluavani rahani ensin. Koittivat kyllä sanoa että mene vain syömään ja hae rahasi myöhemmin mutta en luottanut omaan kielitaitooni että olisin osannut kertoa heille myöhemmin, että minulta on vielä rahoja saamatta niin odottelin kiltisti. Asiakaspalvelutyötä tehneenä voin myös kertoa, että kun on monia asiakkaita ja kiirettä, niin vaikka kuinka yrität pistää asiakkaasta tuntomerkkejä muistiin, niin ei sitä välttämättä enää 30 minuutin päästä muista niitä.

Tässä ravintolassa en aikaisemmin olekaan koskaan syönyt vaan olemme syöneet aamupalamme aikaisemmin Sequoia Lodgessa yöpyessämme joko vastapäätä sijaitsevassa Beaver Creek Tavernassa tai Golden Forest Glub huoneessa. Tämä ravintola vaikutti paljon ahtaammalta kuin Beaver Creek ja varsinkin buffet pöydät ja juomatiski olivat sijoitettu todella ahtaaseen kohtaan ravintolassa ja piti olla tarkkana lautasia ja juomia kuljettaessa ettet törmännyt toisiin ja tiputtanut ruokaansa lattialle kun yritit väistellä pieniä ja isompia asiakkaita sekä ravintolan henkilökuntaa jotka olivat täyttämässä aamupalatarpeita. Olin paikalla varmaan vilkkaimpaan aamupala aikaan sillä ruokailijoita oli todella paljon ja buffetpöytää kiersi jono koko ajan. 

Aamupala valikoima oli sama kuin hotellin muissakin ravintoloissa aamupala aikaan. Jos tapanasi on juoda aamulla pelkästään kuppi kahvia, kannattaa se kahvikuppi hankkia jostain muualta. Itse tykkään reissuilla että saa aamupalalla syödä kunnolla, joten sen takia ollaan aina otettu hotellin aamupala ja sillä usein jaksaakin pitkälle iltapäivälle. Jos kaipaat aamuksi puuroa, sitä ei valitettavasti ole tarjolla. Osa puiston ja kylän ruokapaikoista myyvät myös aamupalaa, mukaan napattavia tai paikan päällä nautittavia croisantteja, täytettyjä sämpylöitä ja patonkia, jolloin voit säästää aamiaiskustannuksissa. Neljän yön reissuillamme on  kyllä viimeisenä aamuna jo alkanut kaivata jotain muuta kuin aamusta toiseen samana toistuvaa aamupalaa.

Aamupalan jälkeen oli aika suunnata vielä muutamaksi tunniksi puistoon. Tein viimeiset ostokset Emporiumissa, ostin 30v-juhlavuoden kunniaksi tehdyn magneetin johon saa lisätty valokuvan (9€) sekä 6 kpl paketin kyniä (15€) juhlavuoden teemalla. Laitoin näistä kaksi kynää kaasolleni syntymäpäivälahjan mukana reissutuliaisina. Hän tykkää Mikki Hiirestä ja olenkin joka reissulla ostanut hänelle jonkun pienen tuliaisen ja lähettänyt kotiin päästyäni postissa.

Ihastuin niin täysillä tuohon 30v juhlakulkueeseen että pitihän se nähdä myös vielä viimeisenä päivänä. Katsoin päivän ensimmäinen kulkueen ihan eturivistä sen lavan läheisyydestä johon Tiku ja Taku tulevat ensimmäisenä tanssimaan. Harmikseni hahmot vilahtivat sen verran reipasta tahtia ohi ettei kamera pysynyt mukana ja tästä esityksestä jäikin vain muutama kuva. Ehkä se ei oikeasti haittaa koska noin 75% reissukuvista on tästä Dream... and Shine Brighter! kulkueesta, 15% paraatista, 5% hahmotapaamisista ja loput kaikesta muusta.

Kulkueen katsomisen jälkeen lähdin Frontierlandiin ja siellä Phantom Manorin nurkilla sijaitsevalle huvimajalle jossa oli Mikki Hiiren tapaamispiste. Tätä tapaamispistettä ei ole lueteltu sovelluksessa mutta tässä huvimajassa on ollut meidän reissujen aikana myös Jack Skellington (Painajainen ennen joulua) tavattavissa. Ei tosin olla häntä käyty tapaamassa silloin. Mikki on pukeutut Phantom Manor -kummitustalon teeman mukaisesti ja tämä on varmasti puiston puolella se paikka mihin on lyhin jono Mikin luo. Itse odottelin jonossa noin 30 minuuttia. Mikki lähti juuri tauolle kun saavuin jonoon ja siinä vaiheessa osa jonossa olijoista luovutti joten pääsin heti useamman metriä eteenpäin kun kymmenkunta ihmistä lähti jonosta. Mikillä ei ollut mukana Photopass-kuvaajaa mutta paikalla ollut Castmember otti mieluusti kuvia asiakkaista Mikin kanssa. Vähän ennen kuin olisi ollut minun vuoroni, lähti Mikki uudelleen käymään noin 10 minuutin tauolla. Minua ennen oli äiti ja noin 8v poika ja pojalle tämä odotus tuntui olevan aivan mahdotonta! Hän ei malttanut pysyä paikoillaan. Onneksi en ollut jonossa ensimmäisenä koska paikalle jäänyt Castmember jutteli koko sen ajan tämän naisen ja pojan kanssa. Ymmärsin kyllä heidän koko keskustelun mutta jos hän olisi puhunut minulle, en olisi saanut suustani varmaan mitään vastausta ja keskustelu olisi ollut aika lyhyt ja yksipuolinen. Viimein Mikki saapui paikalle kauneusuniltaan ja pääsin häntä tapaamaan. Otin muutaman selfien järkkärikameralla ja Castmember otti lisäksi muutaman kuvan. Laitoin kameran sarjakuvaukselle, jotta saisin paljon kuvia tapaamisesta ja se kannatti. Kannattaa muutenkin sanoa heille että ota paljon kuvia, he kyllä ottavat. Tämä kyseinen Castmember oli oikein iloinen ja hänestä jäi kyllä hyvä mieli vaikka en hänen kanssaan itse jutellut. 

Tämän jälkeen suuntasin Frontierlandin toiseen päähän sillä kohta oli Frontierlandin Theaterissa alkamassa The Lion King: Rhythms of the Pride Lands show. Ennen sitä kävin Hessun tapaamisjonossa, mutta Hessun lähtiessä tauolle siirryin pois jonosta ja kohti teatteria jossa esitys oli alkamassa noin vartin päästä. Tämä oli viimeinen mahdollisuus nähdä reissun aikana esitys, joten oli mentävä ja toivottavat että esityksen jälkeen Hessu on vielä tavattavissa. Leijonakuningas esitykseen voi varata etukäteen maksulliset paikat Disneylandin sovelluksen kautta, joilla varmistat paikkasi esityksessä mutta teatteri on sen verran iso että kaikki varmasti mahtuvat esitykseen kun saapuvat jonoon hyvissä ajoin. Itse tulin noin 10 minuuttia ennen näytöksen alkua ja sain vielä mielestäni paikan hyvällä näkyvyydeltä katsomon vasemmasta reunasta. Minun jälkeeni paikalle saapui vielä muutama lauma ihmisiä, joille kaikille löytyi paikka penkeiltä, jouduttiin hieman tiivistää rivejä mutta siitä huolimatta kaikki mahtui. Säästä siis rahasi ja kävele vain paikalle ennen esityksen alkamista.

The Lion King: Rhythms of the Pride

Tämä esitys oli minulle uusi tuttavuus, ei ehditty tätä marraskuun reissulla käydä katsomassa enkä ole tästä juuri missään nähnyt kuvia puiston nettisivujen lisäksi. Tämä show oli upea! Suosittelen todellakin että käyt tämän katsomassa mikäli tätä esitetään vierailusi aikana. Otin esityksestä paljon kuvia mutta kuvat eivät kyllä anna täysin oikeutta kokemukselle. Leijonakuninkaan laulut on itselle lapsuudesta tuttuja ja esiintyjät olivat kyllä todella taitavia. Puvustus ihan mieletön. Jos tällainen noin kolmenkymmenen minuutin esitys saa aikaan tällaisia tunteita niin miltähän mahtaisi tuntua jos näkisi täysimittaisen musikaalin jostain Disney-elokuvasta?

Esityksen jälkeen liityin takasin Cowboy Cookout -ravintolaa vastapäätä pienen katoksen alla olevaan Hessun tapaamisjonoon jossa olin ollut jo aikaisemmin. Odottelin parikymmentä minuuttia jonossa, Hessu kävi siinä välillä noin 10 minuutin kauneusunillakin ja palasi takaisin. Paikalla ei ollut Photopass-kuvaajaa, joten kuvat piti hoitaa taas kerran itse, castmember tarjoitui myös halutessasi kuvaamaan teitä. Tätä tapaamispaikkaa ei ole merkitty sovelluksen karttaan, mutta tässä samassa paikassa ollaan nähty aikaisemmin Halloweenin aikaan Mikki ja Minni halloween teemaisissa asuissaan. Silloin ei tosin liitytty pitkään jonoon ja käyty heitä tapaamassa. Jos haluat tavata hahmoja, niin tää paikka kannattaa tarkistaa hahmojen osalta.

Hessu oli pukeutunut lehmipojaksi ja tapaaminen oli aika hauska vaikka Hessu ei puhukaan mitään asiakkaille. Otin muutaman selfiekuvan sarjakuvauksella ja Hessu oli sen verran pitkä verrattuna minuun että hänestä meinasi jäädä puolet kuvan ulkopuolelle. Onneksi Castmember otti meistä vielä yhteiskuvat niin että Hessu näkyi edes niissä kuvissa kunnolla. Naurattaa kyllä nuo omat poseerausasentoni, en yhtään osaa poseerata silleen hienosti kuten netistä näkee nykynuorten poseeraavan kuvissa. Kuvien ottamisen jälkeen jatkoin matkaani eteenpäin että muutkin pääsevät tapaamaan Hessua.

Lähdin Hessun tapaamispaikalta kohti Pirates of the Caribbean-laitetta. Ihan sattumalta vaihdoin siinä reittiäni vasemmalle tarkoituksena kiertää Adventurelandissa sijaitsevan saaren läpi laitteelle enkä kiertänytkään oikean puoleista reittiä missä on ravintoloita ja hahmopisteitä. Päädyin paikkaan missä oli Tikun ja Takun tapaamispiste!!! Tätä paikkaa ei ollut ilmoitettu sovelluksessa ollenkaan ja olin jo ehtinyt pelätä etten näe heitä reissun aikana kuin paraatissa ja 30v kulkueessa, joten olin ihan onneni kukkuloilla kun törmäsin heihin ja liityin jonoon. Jono ei ollut kovin pitkä, se eteni ripeästi vaikka sivusta otettiinkin välillä priority-passilla olevia asiakkaita tapaamiseen. Tapaamispaikka sijaitsi Colonel Hathi's Pizza Outpost-ravintolan ja Indiana Jones and the Temple of Peril -laitteen välimaastossa, aivan Adventurelandin keskellä sijaitsevalle saarelle vievän kulkureitin lähellä. Lähellä on myös sovellukseen merkittyjä muita hahmojen tapaamispisteitä mutta siihen aikaan kun kuljin niiden ohi, ne olivat jo loppuneet.

He huomasivat Tiku ja Taku - lapaseni!

Tiku ja Taku ihastelevat lapasiani joissa on Tiku ja Taku

Rakkautta jota et voi sanoin kuvailla

Juuri kun olisi ollut seuraavaksi minun vuoroni lähtivät Tiku ja Taku kauneusunille. Onneksi ottivat vain täsmätirsat, noin 10 minuutin nokoset ja palasivat pian takaisin. Tässä välissä ehdin kaivaa repustani Minni-korvat esille valmiiksi tapaamista varten. Juttelin hetken Castmemberin kanssa siinä odotellessa, siis minä ja vielä englanniksi! Hän huomasi lapaseni ja kysyi onko minulla myös Tiku ja Taku -sukat kuten vieressä odottavilla naisilla. Ei minulla ole, mutta esittelin hänelle minun Tiku ja Taku t-paitaa joka oli takkikerroksieni alla. Harmi että oli niin kylmä etten tarjennut ottaa takkeja pois kuvan ajaksi, olisin mieluusti esitellyt hienoa paitaani myös pojille. Olin ihan varma että päästävät jonon vieressä odottavan seurueen tapaamiseen ennen minua mutta pääsinkin ensimmäisenä ja olin niin puulla päähän lyöty ja onnessani etten meinannut tajuta hyvää tuuriani ja sitä että pääsin tapaamaan suosikkipoikiani pitkästä aikaa. Marraskuun reissulla emme ehtineet heitä tapaamaan ja se jäi minua harmittamaan joten edellisestä tapaamisesta oli jo kolme vuotta. Minulla oli edelliseltä reissulta ostamani Tiku ja Taku -lapaset jotka Taku bongasi heti ensimmäisenä kun saapuivat takaisin ja hän ihasteli näitä yhdessä Tikun kanssa. Sain muistoksi aivan ihania kuvia tästä tapaamisesta ja olen tästä edelleen näin pari kuukautta reissun jälkeen vieläkin ihan fiiliksissä. Yhteiskuvat on Castmember ottanut, tällä kertaa en yrittänytkään ottaa edes selfietä koska olin ratketa onnesta.

Tapaamisen jälkeen suuntasin viimeistä kertaa Pirates of the Caribbean-laitteen kyytiin ja jonosta viestittelin kotiin miehelleni Tikun ja Takun tapaamisesta, siirsin heti kamerasta muutaman kuvan puhelimeeni ja päivitin samantien tapaamisesta Instagram-tililleni. Laitteeseen oli noin 20 minuutin jonotusaika ja siinähän tuo jonotus meni mukavasti puhelinta ja kameraa näpytellessä. Kävin ajelun jälkeen tallentamassa laitteessa otetun kuvan Photopassille, mutta olin onnistunut piiloutumaan kuvassa sen verran hyvin edessä istuvien taakse ettei minusta näy juuri pipoa enempää. Tämä olikin tiistaipäivän ainut Photopass-kuva minkä sain. Yhteensä Photopass-kuvia tuli noin pari kymmentä, hieman harmittaa etten ehtinyt kerryttää niitä enempää, varsikaan viimeisenä päivänä mutta moniin hahmotapaamisiin missä on mukana photopass-kuvaaja oli niin pitkät jonot. Voisin ensikerrallakin ostaa Photopass-kortin, varsinkin pitemmälle reissulle mutta sitten pitäisi myös matkaseuralaisten haluta kuviin. Edellisillä reissuilla emme ole kuvauksissa juurikaan käyneet ja silloin meille olisi/on riittänyt vain yksittäisten kuvien osto. Nyt halusin kuitenkin kokeeksi ostaa tämän Photopassin kun olin matkassa yksin eikä kukaan voinut kitistä siitä että aikaa menee jonoissa.

Kello alkoi olla jo iltapäivän puolella ja kävin Casey's Cornerista hakemassa itselleni lounaaksi kananugetit, ranskalaiset ja juoman, yhteensä noin 17€. En jaksanut juoda kaikkia juomaani, joten otin loput mukaani ja sain itselleni muovisen Disneyland Pariisi juomakupin. En tiedä olisiko niin saanut tehdä koska keräävät nykyään tarkasti kaikki astiat takaisin kun ovat vaihtaneet uudelleen käytettäviin astioihin myös pikaruokapaikoissa. Kukaan ei kuitenkaan astianpalautuspisteellä vienyt juomaa käsistäni. Netistä vain luin myöhemmin että ilmeisesti näitä kuppeja ei saisi viedä kotiin, hups! Suunnittelin vieväni tämän kesäksi töihin toimistolleni jos saisin sillä motivoitua itseni juomaan enemmän vettä työpäivän aikana.

Vielä ennen puistosta kotimatkalle ja kohti lentokenttää katsoin viimeisen kerran 30v juhlakulkueen sen lähtöpaikalta Discovery Arcaden sisäänkäynnin luota Maint Street U.S.A. aukion reunalta. Osan kuvista otin siten että olin kyykyssä joten sain kuviin kivan kuvakulman varsinkin tanssijoita kuvatessa. En malttanut jättää kulkueen katsomista siihen vaan odotin aukiolla kulkueen palaamista takaisin ja vasta kun viimeinen vaunu oli kadonnut portin taakse lähdin kohti hotellia ja lentokenttäkuljetusta. Tiesin että minulla ei ole kovin runsaasti enää aikaa kun jäin katsomaan kulkueen loppuun asti, joten kävelin tehokasta pikakävelyä hotellille. Hotellille päästyäni kävin vielä pikaisesti ostamassa hotellin myymälästä 3 magneettia (9€/kpl) tuliaiseksi. Magneetti oli Star warsista tuttu Millenium Falcon ja aluksen pyöreässä takaosassa oli pullonavaaja. Ostin yhden miehelleni tuliaisiksi ja yksi meni veljen pojalle jonka kanssa oltiin marraskuussa matkassa. Viimeisen lähetin postin välityksellä kummipojalleni osana hänen synttärilahjaansa.

Kulkue palaamassa takaisin linnan aukiolta

Ehdin hetken odotella hotellin pysäkillä Disneyn lentokenttäbussia (Magical Shuttlea) ja syödä edellispäivänä hahmoaamupalalta mukaani napatun omenan siinä odotellessa. Olin valinnut viimeisen mahdollisen bussin (16.30) jolla ehtisin vielä lentokentälle klo 19 lähtevälle lennolleni. Valitsin tämän koska minulla ei ollut ruumaan meneviä matkatavaroita niin ajattelin että ehdin ihan hyvin kun ei tarvitse jonottaa niiden viemistä. Siinä lentokentälle matkatessa satuin tarkistamaan Google mapsista vieläkö matka kestää kauan ja huomasin kartan näyttävän onnettomuuspaikkaa ja ruuhkaa juuri bussin kulkemalla reitillä suoraan edessämme. Ehti jo tulla pieni paniikki että mitä jos bussi jää siihen eikä pääse läpi ja en ehdi lennolleni. Onnettomuus oli kuitenkin toisella kaistalla, yksi peltikolaroitu auto, jota oltiin juuri siirtämässä pois ajoväylältä ja tie oli ainakin parin kilometrin matkalta seisahduksissa sillä puolella ajokaistoja. Ikävää tuollainen onnettomuus, toivottavasti kuljettaja ja mahdolliset matkustajat säästyivät vakavilta vammoilta mutta kiitin onneani että meidän liikkumissuuntaan matka sai jatku ilman keskeytyksiä ja odotteluja. En nimittäin tiedä mitä olisin tehnyt jos en olisi ehtinyt lennolleni ajoissa tuon takia. Olisi varmasti pitänyt odotella kentällä seuraavana päivänä lähtevää lentoa, sillä lentoni oli päivän viimeinen lento Pariisista Helsinkiin Charles de Gaullen kentältä.

Kentälle päästyäni tallustelin sen noin kymmenen minuutin matkan pysäkiltä passin tarkastukseen josta pääsin läpi ilman suurempia ongelmia. Metallinpaljastin piippasi kohdallani ja minut ohjattiin vain laitteeseen joka ilmeisesti etsi kengistä metallia tai huumeainejäämiä. Laite oli jännä kokemus ja meillä ei virkailijan kanssa oikein ollut yhteistä kieltä koska en meinannut ymmärtää ensin mitä minun pitää tehdä laitteeseen mennessä. Pääsin kuitenkin jatkamaan matkaani puhtain paperein ja keräämään tarjottimilta matkatavarani.

Tarkastuksen jälkeen etsin itselleni vielä jotain syötävää ennen koneeseen nousua ja löysinkin keskeltä käytävää paikan missä myytiin pitaleipiä. Ostin itselleni pitaleivän, myyjä lämmitti sen odotellessani. Lisäksi kipaisin vielä vieressä olevaan kioskiin ostamaan Coca-Colaa ja hieman karkkia. Lähtöporttini oli tällä kertaa heti myymäläkeskittymän jälkeen, joten kovin kauas ei tarvinnut kävellä. Ehdin juuri syödä leipäni ja odotella hetken ennen kuin nousu koneeseen alkoi. Olin varanut itselleni ikkunapaikan, kuten aina jos mahdollista. Kone ei tullut ihan täyteen asti ja sainkin vain yhden kaverin penkkirivilleni matkan ajaksi. Hänestä ei ollut harmia vaikka hän lennon alussa yrittikin juoda omia juomiaan ja pelkäsin jo pahinta mahdollista yhtälöä. Maisemat lennon aikana oli käsittämättömän upeat kun noustiin ilmaan, Pariisin kaupungin valot alla loistaen. Kun kone nousi hetkeksi pilvien päälle oli taivas käsittämättämön hienon värinen kun auringon lasku värjäsi taivaan pilvien yläpuolella. Taivas oli lähes koko matkan pilvetön joten ikkunasta pystyi seurailemaan alhaalla muuttuvia maisemia matkan aikana. Mielenkiintoista aina nähdä miten katuvalot muodostaa pimeässä verkoston ja miltä se näyttää ylhäältä päin katsottuna.

Lento saapui ajallaan Helsinki-Vantaan kentälle ja minulla oli siitä jatkolentoyhteys Vaasaan noin tunnin vaihtoajalla. Vaasan kone oli tällä kertaa lähes tyhjä ja kukaan ei istunut viereeni matkan aikana. Itseasiassa koneesta noustessani tajusin että olin ilmeisesti istunut kaiken lisäksi väärällä penkkirivillä katsoessani koneen penkkinumeroita väärin. Minun olisi kuulunut istua yhtä penkkiriviä taempana mutta eipä kukaan tullut sanomaan asiasta ja siirtämään minua. Yleensä tuntuvat olevan kyllä tarkkoja siitä että istut juuri omalla paikallasi, varsinkin nousujen ja laskujen aikana. Pariisi-Helsinki välilläkin ennen laskua siirrättivät yhden henkilön omalle paikalleen kun oli tullut lennon aikana tyhjille penkkiriveille lepäilemään.

Mieheni piti alun perin tulla hakemaan minut lentokentältä mutta hän oli sairastunut ja oli saanut onneksi tilalleen kuljettajaksi minulle toisen meidän bestmaneista, joten minun ei tarvinnut tulla taksilla kotiin tuota tunnin ajomatkaa. Kotiin päästyäni minua odottikin pimeässä olohuoneen lattialla patjalla torkkuva kipeä mieheni. 

Oli hauska kokemus tehdä reissu yksin. Tämä kolmen päivän reissu oli minulla juuri sopivan mittainen vaikka kotiin päästyäni harmitti että olisi sittenkin pitänyt olla vielä se yksi päivä lisää, ihan vain sen takia että olisin voinut käydä tapaamassa Tikua ja Takua vielä seuraavanakin päivänä. Harmitti suuresti ettei heidän tapaamistaan oltu merkitty sovellukseen ja se oli minulta mennyt ohi kahtena ensimmäisenä päivänä mikäli olivat silloinkin olleet tavattavissa kyseisessä paikassa.

Reissusta on nyt reilu kaksi kuukautta ja alun perin minulla oli hieman ajatuksena että olisin lähtenyt reissussa käymään toukokuun puolessa välissä. Kiinnostaisi nähdä ja kokea puisto keväällä. Olin jo koittanut hieman ylipuhua yhtä kaveriani mukaan kanssani reissuun toukokuulle kun tiedän että häntä kiinnostaa kyseinen paikka. Ei nyt tällä kertaa tehty yhteistä reissua toukokuussa, mutta oon innoissani siitä että hän on menossa lokakuussa reissulle ja reissun yhtenä pysähdyspaikkana on Disneyland Pariisi! Koitan hillitä itseäni etten ehdottaisi josko voisin pakkautua hänen matkatavaroihin ja lähteä mukaan. Ensi vuodelle Studioiden puolelle pitäisi avautua Frozen-teemainen alue ja olenkin varovasti ja suoraan koittanut kotona jo vihjailla että seuraava reissumme, tai ainakin minun reissuni ajoittuisi siihen kun tuo Frozen-alue on aukaistu. 

Toivottavasti jaksoit lukea reissupostaukseni tänne asti tai edes katsella kuvat. Jos tulee jotain kysyttävää reissusta, niin saa olla yhteyksissä. Kerran mielelläni lisää ja olisin kiinnostunut kuulemaan omista kokemuksista paikasta.